Festivaalielokuvat 2011

Ranska/Suomi 2011

Ohjaus: Aki Kaurismäki

Unescon maailmanperin­tö­kohteenakin tunnettu satama­kaupunki Le Havre sijaitsee Luoteis-Ranskassa, sopivasti Englannin kanaalin rannalla, niin että siirtolaisuus on siellä tuttu ilmiö. Tuohon kaupunkiin Aki Kaurismäki on sijoittanut kaupungin mukaan lyhy­käisesti nimetyn uutuuseloku­vansa. Etelä-Pohjanmaan val­veutuneet elokuvateatterit otti­vat heti ensi-iltaan Le Havren, joka on parasta Kaurismäkeä.

Le Havren pääosassa on arki­sessa lähibaarissaan tuttuja tapaamassa käyvä kengänkiillottaja Marcel (André Wilms), jonka rauhallinen elämä muuttuu, kun hän kohtaa afrikkalaisen pakolaispojan, Idrissan (Blondin Mi­guel). Tapahtumia sekoittaa vielä Arletty-vaimon (Kati Outinen) sairaus, joka on kuolemaksi. Nämä kaksi tragediaa antavat Marcelille voimaa taistella inhimillisyyden puolesta.

Aki Kaurismäki ottaa omalla, hiljaisella ja tyylikkäällä tavallaan kantaa päivänpoliittiseen aihee­seen, joka koskettaa koko Eurooppaa. Hänen uutuuselokuvansa on koskettava ja ihmislähei­nen kuvaus ajankohtaisesta maahanmuuttopolitiikasta, jota ei osata hoitaa kunnolla ja inhimil­lisesti oikein missään. Le Havre on yhteiskuntakriittisten ja ajankohtaisten asioiden sekä pie­nen ihmisen arkisten kokemusten älykäs ja lämminhenkinen yhdistelmä. Elokuva panee ajat­telemaan, mitä minä voisin tehdä.

Kaunis ja koskettava Le Havre on Aki Kaurismäen parhaita elokuvia, jos ei paras. Ohjaaja tai­taa piilotetun huumorin keinot, ja sitä Le Havressa on makoisasti. Kuvailmaisu on värikästä ja Timo Salmisen kameratyö tyylikkään rauhallista ja harkitun hallittua. Maalaukselliset kuvat ovat tunnistettavaa Kaurismäki-tyyliä. Le Havressa on aimo annos klassikkoelokuvien olemusta. Ja loppukin on positiivinen. MN

Käsikirjoitus ja tuotanto: Aki Kaurismäki
Kuvaus: Timo Salminen
Leikkaus: Timo Linnasalo
Pääosissa: André Wilms, Kati Outinen, Blondin Miguel, Jean-Pierre Darroussin ja Elina Salo
Levitys: Future Film
Kesto: 93 min

Näytös perjantaina 25.11. klo 8.30 – koulaisnäytös

Suomi 2011

Ohjaus: Annukka Saukko ja Jenni Lehtonen

Louhos on nuorisoelokuva siitä, miten pienillä valinnoilla on vaikutus pitkälle elämään. Festivaalilla ensi-iltansa saava lyhytelokuva on Ylistaron nuorten videoryhmän ensimmäinen elokuva. Louhos on kuvattu kesällä 2011 Ylistaron koulukeskuksessa, Kyttiksellä, Kirkonsillalla, Birtatissa, Ylistaro-talolla, Ylistaron terveysasemalla ja Rajamäen montulla.

Käsikirjoitus, kuvaus: Ylistaron nuorten videoryhmä (Paavo Hämäläinen, Noora Perälä, Johanna Peräsalo, Meeri Keskinen, Jesse Taijala, Maria Peltonen)
Näyttelijät: Ylistaron nuorten videoryhmä, Antti Viita, Sanna Kujala, Elina Koski
Leikkaus: Mika Autio
Musiikki: Matias Seppä, Mika Autio
Kesto: 13 min

Ilmainen elokuvaesitys perjantaina 25.11. klo 20.45.

Espanja/USA 2011

Ohjaus: Woody Allen

Elokuvan käynnistyttyä ei ole epäilystäkään, missä ollaan. Pariisin kuuluisat nähtävyydet avautuvat valkokankaalle tunnistettavan musiikin saattelemana. Pariisi on valmis vastaanottamaan katsojan, joka pääseekin kiinnostavalle seikkailulle. Allenin romanttinen komedia vie Pariisin boheemielämän pariin ja on samalla hieno kunnianosoitus taiteelle, romantiikalle ja tietenkin rakkauden kaupungille.

Owen Wilson on kirjailija Gil. Hän on tullut morsiamensa Inezin (Rachel McAdams) ja tämän vanhempien kanssa Pariisiin. Pian paljastuu, että jokaisella heistä on erilaiset odotukset matkan annista. Siinä missä Inez haluaa bilettää ja shoppailla, Gil hakee inspiraatiota uuteen kirjaansa taiteiden kaupungissa. Pariisi herättää Gilin tietoisuuden siitä, mitä hän haluaa elämältään. Gil alkaa vakuuttua siitä, että tähän asti kuljettu tie ei olekaan oikea. Joka tapauksessa matka tulee muuttamaan koko seurueen elämän.

Erään juhlan jälkeen Gil kävelee keskiyön aikaan hotellille mutta eksyy. Hän huomaa joutuvansa iloisiin naamiaisjuhliin. Hän havahtuu piipahtavansa 1920-luvulla kohdatakseen Pariisissa tuolloin asuneita taiteilijoita. Hämmästyksen hetket ovat käsillä, kun juhlassa soittaa Cole Porter ja kättä paiskaavat F. Scott Fitzgerald ja Ernest Hemingway. Pian jo vastassa ovat Louis Buñuel, Salvador Dalí ja Pablo Picasso. Tuon illan jälkeen mikään ei ole entisensä.

Ikääntyneellä Woody Allenilla on taivaallinen kyky loihtia elokuvan aito magia. Kauttaaltaan hyvin kirjoitetussa ja hienostuneessa Midnight in Parisissa on puhuttelevan vahva tunnelma, kun nykyisyys ja menneisyys kohtaavat. Sydämellinen elokuva on myös vilpittömästi hauska ja viihdyttävä, ja mukavalla tavalla myös sivistävä.

Owen Wilson on yllättävä valinta päärooliin, mutta hän lunastaa paikkansa. ”Elämä on liian mystistä”, Wilsonin roolihahmo sanoo, ja on siinä monella tapaa oikeassa. MN

Käsikirjoitus: Woody Allen
Tuotanto: Letty Aronson, Stephen Tenenbaum
Kuvaus: Darius Khondji
Leikkaus: Alisa Lepselter
Pääosissa: Owen Wilson, Rachel McAdams, Marion Cotillard, Kathy Bates, Adrien Brody, Carla Bruni-Sarkozy, Gad Elmaleh, Léa Seydoux
Levitys: Scanbox Entertainment Finland Oy
Kesto: 94 min

Näytös lauantaina 26.11. klo 11.00 – Liput 7 €

Suomi 2011

Ohjaus: Sakari Kirjavainen

Eletään jatkosodan viimeistä kevättä. Rintamalinjan välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaatuneitten evakuoimiskeskus, jonne kuolleet sotilaat kerätään huollettaviksi kotiin lähettämistä varten. Eino (Joonas Saartamo) astuu palvelukseen yhdessä ystävänsä Antin (Lauri Tilkanen) kanssa yksikköön, jossa muutaman naisen ja miehen joukko suorittaa raskasta ja vaativaa tehtävää. Einon mieli on täynnä sankarillisia ihanteita, mutta elämä pienessä yhteisössä osoittautuu sotaa monimutkaisemmaksi.

Einon tärkein tehtävä on huolehtia lupauksestaan Antin isälle – pitää tämä erossa vaikeuksista ja ennen kaikkea hengissä. Antti on iloinen ja lottia hymyllään hurmaava kauppamies, joka sälyttää raskaimmat työt Einolle ja keskittyy ankarasti kiellettyyn kaupankäyntiin Siirin (Joanna Haartti) liikekumppanina aivan pastori Hiltusen (Kari Hakala) silmien alla. Eino joutuu toden ja unen rajalle Korpikankaan, entisen lääketieteen ylioppilaan kanssa (Ilkka Heiskanen). Jaana (Terhi Suorlahti) ja kuppari-Miina (Sinikka Mokkila) tekevät tinkimätöntä kuoleman varjostamaa työtään. Muiden tavoin hekin yrittävät selviytyä omasta ristiriitaisten tunteiden täyttämästä arjestaan toimittaessaan kaatuneita sotilaita rakkaittensa haudattavaksi.

Toisessa maailmansodassa Suomi oli ainoa maa, joka toi taistelukentillä kaatuneet sotilaat kotiin haudattaviksi. Kaatuneiden evakuoimiskeskuksissa miehet ja naiset tekivät työtä rinta rinnan toimittaen vuosien 1939–1945 aikana 83 000 sankarivainajaa takaisin kotiseutujen multiin. Hiljaisuus ei kuvaile historiallisia tapahtumia, vaan outoihin oloihin joutuneen yhteisön mielentilaa. Elokuva voisi tapahtua missä tahansa ajassa ja missä tahansa paikassa. Kuoleman varjon maassa helvetti koskettaa taivasta, rakkaus kuolemaa ja ystävyys petosta. Hiljaisuus on kertomus ihmisistä näillä oudoilla rajoilla. Lehdistötiedote

Käsikirjoitus: Esko Salervo
Pääosissa: Joonas Saartamo, Joanna Haartti, Lauri Tilkanen, Terhi Suorlahti, Ilkka Heiskanen, Sinikka Mokkila, Kari Hakala
Levitys: Walt Disney Studios Motion Pictures Finland
Kesto: 110 min
Internet-sivut: www.hiljaisuuselokuva.fi

Näytös lauantaina 26.11. klo 15.00, vieraina ohjaaja Sakari Kirjavainen sekä näyttelijät Joonas Saartamo, Ilkka Heiskanen ja Sinikka Mokkila. Ennakkoesitys – Liput 9 €

Ranska/Suomi 2011

Ohjaus: Aki Kaurismäki

Unescon maailmanperin­tö­kohteenakin tunnettu satama­kaupunki Le Havre sijaitsee Luoteis-Ranskassa, sopivasti Englannin kanaalin rannalla, niin että siirtolaisuus on siellä tuttu ilmiö. Tuohon kaupunkiin Aki Kaurismäki on sijoittanut kaupungin mukaan lyhy­käisesti nimetyn uutuuseloku­vansa. Etelä-Pohjanmaan val­veutuneet elokuvateatterit otti­vat heti ensi-iltaan Le Havren, joka on parasta Kaurismäkeä.

Le Havren pääosassa on arki­sessa lähibaarissaan tuttuja tapaamassa käyvä kengänkiillottaja Marcel (André Wilms), jonka rauhallinen elämä muuttuu, kun hän kohtaa afrikkalaisen pakolaispojan, Idrissan (Blondin Mi­guel). Tapahtumia sekoittaa vielä Arletty-vaimon (Kati Outinen) sairaus, joka on kuolemaksi. Nämä kaksi tragediaa antavat Marcelille voimaa taistella inhimillisyyden puolesta.

Aki Kaurismäki ottaa omalla, hiljaisella ja tyylikkäällä tavallaan kantaa päivänpoliittiseen aihee­seen, joka koskettaa koko Eurooppaa. Hänen uutuuselokuvansa on koskettava ja ihmislähei­nen kuvaus ajankohtaisesta maahanmuuttopolitiikasta, jota ei osata hoitaa kunnolla ja inhimil­lisesti oikein missään. Le Havre on yhteiskuntakriittisten ja ajankohtaisten asioiden sekä pie­nen ihmisen arkisten kokemusten älykäs ja lämminhenkinen yhdistelmä. Elokuva panee ajat­telemaan, mitä minä voisin tehdä.

Kaunis ja koskettava Le Havre on Aki Kaurismäen parhaita elokuvia, jos ei paras. Ohjaaja tai­taa piilotetun huumorin keinot, ja sitä Le Havressa on makoisasti. Kuvailmaisu on värikästä ja Timo Salmisen kameratyö tyylikkään rauhallista ja harkitun hallittua. Maalaukselliset kuvat ovat tunnistettavaa Kaurismäki-tyyliä. Le Havressa on aimo annos klassikkoelokuvien olemusta. Ja loppukin on positiivinen. MN

Käsikirjoitus ja tuotanto: Aki Kaurismäki
Kuvaus: Timo Salminen
Leikkaus: Timo Linnasalo
Pääosissa: André Wilms, Kati Outinen, Blondin Miguel, Jean-Pierre Darroussin ja Elina Salo
Levitys: Future Film
Kesto: 93 min

Näytös lauantaina 26.11. klo 19.45 – Liput 7 €
Ennen elokuvaa esitelmä ”Ystävyys Aki Kaurismäen elokuvissa”. Esitelmöitsijänä kirjailija, toimittaja Lauri Timonen.

Pina on omistettu kuuluisalle saksalaiselle koreografi Pina Bauschille, jonka kanssa Oh­jaaja Wim Wenders oli kauan suunnitellut tekevänsä yhteistyötä. Bausch ehti kuolla, joten Pinasta tuli upea kunnianosoitus artistille, jonka tanssiteatteri Wuppertal toteuttaa ”äitinsä” taidetta upeassa 3D-tekniikalla toteutetussa dokumenttielokuvassa.

Pina on huikean kaunis elokuva kuuluisan Pina Bauschin ja hänen ryhmänsä, Wuppertalin tanssiteatterin ilmiömäisestä työstä. Wenders halusi tehdä elokuvan Bauschista jo pari­senkymmentä vuotta sitten, mutta aika ei ollut kypsä. Kun tekniikka kehittyi ja yleistyi, Wenders tarttui aiheeseen. Juuri ennen kuin kuvausten piti alkaa, Bausch kuoli. Wenders ja tanssiryhmä päättivät kuitenkin toteuttaa elokuvan, josta tuli upea muistoteos.

Pina on toteutettu kolmiulotteisesti, 3D-tekniikalla. Wenders osoitti, että tekniikka tukee ihanteellisesti dokumentaarista, liikkeelle omistautunutta elokuvaa. Pinan sanotaan myös olevan ensimmäinen kolmiulotteinen arthouse-elokuva. Siinä keskitytään oleelli­seen: tanssijoihin ja heidän ilmaisukeinoihinsa.

Pina on kuvan ja musiikin ilotulitusta, ja 3D-efekti pääsee toden teolla oikeuksiinsa. Mo­dernit, kiintoisasti jännittävät tanssikohtaukset teatterilavalla, puistossa, liikenteenjakajalla ja kaupunkijunassa lähestyvät intensiivisesti katsojaa. 3D:n vaikutelman ansiosta valko­kankaan hahmot putoavat katsojan syliin paremmin kuin yhdessäkään aikaisemmin näh­dyssä 3D-elokuvassa. MN

Käsikirjoitus: Wim Wenders
Leikkaus: Toni Froschhammer
Kuvaus: Hélène Louvart
Äänisuunnittelu: Alexander Buck
Tuotanto: Neue Road Movies, Eurowide Production, ZDF
Levitys: Bio Rex Distribution
Kesto: 106 min

Näytös sunnuntaina 27.11. klo 10.15 – Liput 10 €

Suomi 1951

Ohjaus: Jorma Nortimo

Rovaniemen markkinoiden ensi-ilta oli 23.11.1951, lähes päivälleen 60 vuotta sitten. Tänä vuonna on kulunut 100 vuotta Esa Pakarisen syntymästä. On tuplajuhlat.

Rovaniemen markkinoilla oli ensimmäinen niin kutsuttu rillumarei-elokuva. Sen nimilaulun riimitys antoi elokuvan kokonaiselle lajityypille nimen.

Reino Helismaa teki käsikirjoituksen nopeasti, eikä koko asiaa ilmeisesti otettu muutenkaan kovin tosissaan. Mutta kansa piti näkemästään – rempseällä huumorilla höystetystä hömpötyksestä. Jatkoa seurasi, ja Repe sai kirjoittaa muitakin komedioita, joissa aina raikasivat hänen hulppeat kuplettinsa. Hän myös näytteli Rovaniemen markkinoiden yhtä päähenkilöä, geologi Roope Kormua. Tovereinaan hänellä ovat Esa Pakarisen esittämä Severi Suhonen ja Jorma Ikävalkon Julle Iloinen. Kolmikko on kullankaivajia, ja he lähtevät Lappiin seikkailumielessä kultaa etsimään.

Elokuvan legendaarisinta ainesta on musiikki, joka on Helismaan ja Toivo Kärjen yhteistyötä. Rillumarei-elokuvista ja niiden vitsikkäistä lauluista tuli sellainen kansankäsite, että miesten muita, vakavia töitä ei tahdottu ottaa tosissaan. Nykyään rillumarei-elokuvat tunnustetaan elokuvahistoriamme aarteiksi. MN

Käsikirjoitus: Reino Helismaa
Tuotanto: T. J. Särkkä
Musiikki: Toivo Kärki
Kuvaus: Pentti Unho ja Kauno Laine
Leikkaus: Armas Vallasvuo
Pääosissa: Esa Pakarinen, Reino Helismaa, Jorma Ikävalko ja Jorma Nortimo
Kesto: 86 min

Näytös sunnuntaina 27.11. klo 13.45 – Liput 7 €
Ennen elokuvaa esitelmä ”Ystävyys rillumarei-elokuvissa”. Esitelmöitsijänä suomalaisen viihteen historioitsija Maarit Niiniluoto.

Suomi 2011

Ohjaus: Antti Haikala

Joulu on jo ovella ja Joulupukin Maaginen kristalli on varastettu! Kristallin avulla Joulupukki jakaa lahjat lapsille ja tuo jouluiloa perheille kaikkialla maailmassa. Kristalli on palautettava sinne, minne se kuuluukin, Joulupukin päämajaan Korvatunturille, muuten joulu on vaarassa.

Kristallin on vienyt Joulupukin ilkeä kaksoisveli, Basil, joka haluaa vallata lasten mielet ja levittää pahaa maailmassa. Kristallia pelastamaan rientää erikoispartio, johon kuuluu Korvatunturin haltijatonttujen lisäksi ihmispoika Yotan.

Maagista kristallia pelastaessaan Yotan ystävineen kokee jännittäviä seikkailuja, ratkoo useita kiperiä ongelmia ja mittelee voimiaan Basilin ja hänen apureidensa kanssa. Tarinan aikana Yotan joutuu voittamaan myös omat pelkonsa ja heikkoutensa.

Maaginen kristalli kunnioittaa Korvatunturin RED CAPS -haltijatonttujen ikivanhoja perinteitä, mutta samalla se on nykyaikainen ja vauhdikas seikkailu. Lehdistötiedote

Näyttelijät suomenkielisissä äänissä: Veeti Kallio, Paula Vesala, Jukka Nylund ja Kiti Kokkonen
Levitys: Future Film
Kesto: 76 min

Näytös sunnuntaina 27.11. klo 17.30 – Liput: alle 9-vuotiaat 7 €, muut 10 €