0001 Halpa-Aitta festarijuliste
1 / 68
Festivaalin teema on Yrittäjyys
0002 IMG 0492
2 / 68
0003 DSC 4197
3 / 68
- ”Valmista on. Juhla voi alkaa.”
0004 IMG 0526
4 / 68
Festivaalijohtaja Anssi Luoma:

- ”Yhdeksännen Filmiä ja valoa -elokuvafestivaalin teemana on yrittäjyys. Sen elokuvissa kuvataan, kuinka yrittäjyys luo työtä ja elinvoimaa ja miten siinä pärjää. Sen elokuvat lisäävät ymmärrystä ja opettavat, että aina kannattaa yrittää.

Avaamme festivaalin taiteiden tohtori Jouko Aaltosen ohjaamalla dokumenttielokuvalla Tunteiden temppelit. Dokumentti punoo yhteen suomalaisen elokuvateatterin lumon, elokuvateatteriväen ja yleisön muistot. Ja näyttää, kuinka kekseliäästi pikkupaikkakuntien elokuvateatteriyrittäjät ovat alan murroksista ja uudistuksista selviytyneet. ”
0005 kollaasi
5 / 68
Yleisökeskustelua.

- ”Mistä ajatus, tehdä tämän tyyppinen dokumentti – kunnianosoitus elokuvateatteriyrittäjille?”

Ohjaaja, tuottaja Jouko Aaltonen:

- ”Olen leffahullu. Pidän elokuvateatterin ilmapiiristä ja elokuvan yhdessä katsomisesta. Suomessa elokuvateatterit digitoitiin ennätysvauhtia viitisen vuotta sitten. Filmiprojektorit hävisivät ja niiden hoitajia siirrettiin eläkkeelle tai heille annettiin potkut. Vanhoja elokuvateattereita suljettiin, toisaalla avattiin uusia. Tällaiset muutokset kiinnostavat aina dokumentin tekijöitä ja muutoskohdat pitäisi tallentaa. Tässä oli tärkeintä elokuvien katsojien näkökulma, katsojien ja elokuvateatteriyrittäjien vuoropuhelu.”
0006 Tunteiden temppelit Elokuvateatterissa Kuva KAVI
6 / 68
Jouko Aaltonen: Tunteiden temppelit (2015). Kuva KAVI.
0007 DSC 0432
7 / 68
Yleisökeskustelua.

- ”Tässä elokuvassa on ihania katsojien mielleyhtymiä. Asuin lapsena ja nuorena tuossa tien toisella puolella. Näin Matin-Tuvassa ensimmäisen elokuvani, Pikku Ilona ja hänen karitsansa. Sitten muistan täältä Bambin. Isäni oli Ylistaron osuuskassan johtaja ja osuuskassaväki piti tässä salissa vuosikokouksia. Kerran niille näytettiin kokouksen päälle Tuntematon sotilas. Livahdin salaa sitä katsomaan. Muistan aina kohdan, jossa Lehto ampuu itsensä.”
0008 festivaali aaltonen
8 / 68
Jouko Aaltonen:

- ”Se on aika jännää, kuinka elokuvakokemukset ja tietyt elokuvat ovat eräänlaisia merkkipaaluja, joiden varaan ihmiset sukupolvittain jäsentää omaa elämäänsä. Katsojilla on elokuvista ja elokuvateatterirakennuksista voimakkaita, henkilökohtaisia muistoja.”
0009 kollaasi
9 / 68
Yleisökeskustelua.

- ”Oliko iso kuvio mietittynä etukäteen, kun lähdit tätä dokumenttia tekemään ja elokuvateattereita kiertämään?”

Jouko Aaltonen:

- ”Meillä oli lista kaikista Suomen elokuvateattereista. Valitsimme siitä tietyn määrän teattereita, joissa kävimme ennakkotutkimusmatkalla. Matkan perusteella valitsimme kuvauspaikat. Ne käytiin kuvaamassa ja kuvatusta materiaalista leikkasimme teatterit ja haastattelut lopulliseen elokuvaan. Nöyrästi myönnän, että monta teatteria puuttuu.”

- ”Elokuvaasi on kuvattu Ylistarossakin. Miten hyvin tunsit Matin-Tuvan?”

Jouko Aaltonen:

- ”Anssin kanssa on tavattu aikaisemmin ja juteltu puhelimessa. Matin-Tupa on vanha elokuvateatteri ja tämä festivaalikin on alalla tunnettu. Jotain osasin arvioida, mitä täältä voi löytää. Mutta en yksityiskohtia. Ei kukaan dokumentintekijä tiedä etukäteen, että kuvaustilanteessa lipunmyyjän pieni apulainen piirtää asiakkaalle elokuvalippuun tuolinumeron, kolmosen, väärinpäin.”
0010 DSC 0089
10 / 68
Yleisökeskustelua.

- "Kiitos dokumentista. Sillä on merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo. Millaisena paikalla olevat elokuvateatteriyrittäjät näkevät elokuvateattereiden tulevaisuuden? Onko tulevaisuudessa Matin-Tuvan tapaisia, persoonallisia elokuvateattereita vai pelkästään näitä isojen teatteriketjujen elokuvakeskuksia?”

Antti Sarho:

- "Niillä pikkupaikkakunnilla on tulevaisuudessakin elokuvateatteri, joissa yrittäjillä löytyy samanlaista hulluutta, mitä täällä Ylistarossa on. Isommilla paikkakunnilla on aina elokuvateatteri."

Mikko Luhtanen:

- "Elokuvateatteri säilyy. Tulevaisuudessa se on osa viihdekeskusta, johon kuuluu ravintoloita, keila- ja muita pelihalleja. Viihdekeskus, johon mennään päiväksi viihtymään."

Anssi Luoma:

- "Elokuvateatteri elää niin kauan, kun ihmiset haluavat yhteisiä katsomiskokemuksia. Tulevaisuudessa elokuvateatterin rinnalla on enemmän laitteita ja formaatteja, joista ihminen voi elokuvia valita ja katsoa. Mutta tekniikka on vain välinen. Tärkeintä on, että elokuvalla on sanottavaa, ja se herättää ajatuksia, tunteita. Pienet elokuvateatterit esittävät ensi-iltaelokuvia, järjestävät omia, persoonallisia elokuvafestivaaleja ja muita laadukkaita elokuvatapahtumia, joissa paikallisuus on yhtenä kulmakivenä. Isot elokuvateatterityritykset tuovat alalle aina uutta."
0011 festivaali aaltonen2
11 / 68
Jouko Aaltonen:

- "Elokuvateatteriala on aika vireä. Siellä on vanhoja ja uusia yrittäjiä ja aika persoonallisia muotoja, joilla laajennetaan elokuvateatterin perustoimintaa. Elokuvien yhdessä katsominen, tämä sosiaalinen kuvio säilyy. Tekniikka ja muodot tulevat muuttumaan. Elokuvateatteri tulee olemaan viihdekeskus, mutta uskon, että siitä tulee myös monipuolinen kulttuurikeskus. Elokuvien lisäksi sellainen keskus voi tarjota esimerkiksi musiikkia, mediataidetta, sirkusta, tansseja – erityisesti isojen kaupunkien ulkopuolella.”
0012 DSC 0166
12 / 68
Illan elokuvissa – Tunteiden temppelit ja Napapiirin sankarit 2 - koetaan dokumenttielokuvan ja näytelmäelokuvan ero. Yleisökeskustelujen käynnistäjinä dokumentintekijä Jouko Aaltonen ja Napapiirin sankarit 2:n tuottaja Jarkko Hentula ja ohjaaja Teppo Airaksinen.
0013 DSC 4036
13 / 68
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.

Taiteiden tohtori, elokuvaohjaaja, -tuottaja Jouko Aaltonen:

- ”Vaikka pienten elokuvateattereiden osuus koko maan katsojamääristä on pieni, niiden alueellinen ja paikallinen kulttuurinen merkitys on suuri. Tunteiden temppeleitä tehdessäni näin uudistuneen elokuvateatterikentän, joka pitää elokuvakulttuurin elossa. Niistä esimerkkinä Matin-Tupa ja Filmiä ja valoa -elokuvafestivaali.”
0014 DSC 4055
14 / 68
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.

Vastaava tuottaja Jarkko Hentula:

- ”Kiitos, että saimme tulla. Suomen elokuvapiireissä tämä on klassikkopaikka. Niin aito elokuvateatteri, kuin elokuvateatteri vain voi olla. Napapiirin sankareista on elokuvateattereissa tullut koko kansan elokuvia. Elokuvan tekijöille on tärkeää, että yleisö pitää elokuvasta. Tärkeää on sekin, että tekijät ovat työhönsä tyytyväisiä.”
0015 DSC 4050
15 / 68
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.

Elokuvaohjaaja Teppo Airaksinen:

- ”Olin elokuvakoulussa kun näin Napapiirin sankareiden ykkösosan elokuvateatteri Bristolissa. Tykkäsin siitä kovasti. En voinut kuvitellakaan, että tulisin joskus ohjaamaan sille jatkoa. Anssi kertoi, että yleisö on ottanut jatko-osan täälläkin hienosti vastaan. Mielipiteenne ovat minulle tärkeitä. Mielelläni tulisin tänne uudelleenkin.”
0016 DSC 0077
16 / 68
Jarkko Hentula:

- ”Sisaryhtiömme vuonna 2010 valmistama Napapiirin sankarit veti elokuvateattereihin lähes 390 000 katsojaa ja voitti kolme Jussi-patsasta. Uskoimme, että noista henkilöistä voisi kertoa vielä lisää. Kakkososan lähtökohtana oli, että tehdään enemmän komediaa, mitä ykkönen oli.”
0017 DSC 0080
17 / 68
Teppo Airaksinen:

- ”Napapiirin sankarit 2 on mun toinen pitkä elokuva. Ensimmäinen, Kulman kundit, on opinnäytetyö. Kun Jarkko soitti ja kysyi ohjaajaksi, vastasin: kyllä. Se oli mulle iso juttu, että pääsen tekemään jatkoa menestyneelle ja palkitulle elokuvalle. Päätin yrittää kaikkeni, että siitä tulisi itsenäinen, hyvä elokuva, joka täyttää katsojien odotukset.”
0018 DSC 0141
18 / 68
Yleisökeskustelua.

- ”Teitte komediaa. Testasitteko työn aikana nauraako koeyleisö?”

Teppo Airaksinen:

- ”Ei testattu etukäteen. Ykkösosan ohjaaja Dome Karukoski katsoi kanssamme elokuvan leikkausversion ja antoi hyviä neuvoja. Ja nauroi paljon, hyvin paljon. Kun valmis elokuva nauratti minua, uskoin että se naurattaa yleisöäkin. Ennen ensimmäistä näytöstä - Ylläksellä ulkoilmassa - vähän jännitti, miten yleisö reagoisi, mutta täysillä se nauroi.”

Jarkko Hentula:

- ”Tepolla on hyvin tarttuva nauru. Kun Teppo nauraa elokuvan kuvauspaikalla, niin koko kuvausryhmäkin nauraa.”
0019 Napis2 Kuva Jolle Onnismaa YellowFilmTV
19 / 68
Teppo Airaksinen: Napapiirin sankarit 2 (Kuva Jolle Onnismaa, YellowFilmTV).
0020 DSC 0138
20 / 68
Yleisökeskustelua.

- ”Käsikirjoituksesta. Onko elokuvalla yksi vai useampia käsikirjoittajia?

Jarkko Hentula:

- ”Meillä oli aluksi käsikirjoittaja, jonka idea oli Inarin ja Jannen lapsi. Lapsi joka, vahingossa Jannelta – Inarin tietämättä - katoaa ja jota nyt etsitään. Mutta käsikirjoitus lähti lentoon vasta sitten, kun ykkösosan käsikirjoittaja Pekko Pesonen – joka muiden töittensä takia oli ensin kieltäytynyt – innostui ja halusi kirjoittaa tämänkin. Pekko järjesti itselleen aikaa ja kirjoitti. Tuottajan kauhuksi Pekolta tuli vielä siinäkin vaiheessa uutta tekstiä, kun kuvauksista oli sovittu. Mutta kaikki Pekon viime tipan ideat oli hyviä. Esimerkiksi loppukohtaus, jossa Janne – kun ei ole mikään malli-isä – saa koheltamisestaan rangaistuksen.”
0021 DSC 0142
21 / 68
Yleisökeskustelua.

- ”Saivatko näyttelijät improvisoida elokuvan kuvauksissa?”

Jarkko Hentula:

- ”Käsikirjoittaja Pekko lähetti keskeisille näyttelijöille etukäteen erilaisia käsikirjoitusversioita ja kysyi, onko roolihahmoista kommentoitavaa. Jos näyttelijällä oli, Pekko otti kommentit vastaan. Kuvauspaikalla ohjaaja Teppo joskus rohkaisi näyttelijöitä vähän improvisoimaan hahmojen sisällä, ei mitään järjettömyyksiä. Mutta esimerkiksi repliikkejä: voisitko sanoa tämän näin. ”

Teppo Airaksinen:

- ”Pääroolin näyttelijät olivat olleet mukana jo ykkösessä. Osan heistä tunsin omista töistäni, Jussi Vatasen, Pamela Tolan ja Timo Lavikaisen.”
0022 NPS1611
22 / 68
Ykkösosasta tuttu keltainen Ford Sierra (TIS-51) on katollaan ja rutussa kakkososan kuvauksissa. Kolaripaikalla ovat Janne (Jussi Vatanen), ohjaaja Teppo Airaksinen, Kämäräinen (Santtu Karvonen), Räihänen (Timo Lavikainen) ja kuvausryhmän jäseniä.

Yleisökeskustelua:

”Katsojille TIS-51 on kulttiauto ja elokuvan ennakkoesityksen jälkeen somessa velloi viestejä, että keltainen Sierra kiiltelee Lapissa, tunturi-hotellin pihalla. Voisitteko ystävällisesti selittää?”

Jarkko Hentula:

- ”Kiitos välittämisestä. Ei syytä huoleen. Auto, jonka romutimme elokuvan kuvauksissa, oli kopio. Oikea TIS-51 on priimakunnossa Ylläksellä.”
0023 festivaali hentula2
23 / 68
Yleisökeskustelua.

- ”Mitä elokuva maksoi, kauanko sen tekeminen kesti?”

Jarkko Hentula:

- ”Teimme elokuvan 2 ½ vuodessa, eli suhteellisen nopeasti. Aloitimme vuonna 2013 ja elokuvan ensi-ilta oli syksyllä 2015. Elokuva kuvattiin 33 päivässä, elo-syyskuussa 2014. Elokuva maksoi 1,7 miljoonaa euroa. Hieman keskimääräistä kotimaista (1,4 miljoonaa euroa/elokuva) enemmän. Tämä on toiminnallinen elokuva. Tässä on enemmän näyttelijöitä, enemmän työtä, efektejä, Lapin kuvausolosuhteet ja muuta. Leikkausvaiheessa elokuva elää viimeiseen sekuntiin asti. Siinä vaiheessa ohjaaja voi hieman katkeranakin joutua jostain kohtauksesta luopumaan.”
0025 IMG 0506
24 / 68
Toinen festivaalipäivä. Media puskee töitä jo ennen yleisön ja vieraiden tuloa.
0026 kollaasi
25 / 68
Andrey Zvyagintsev: Leviathan (2014)
0027 Pohj14
26 / 68
Jussipaidan juuret ovat syvällä suomalaisessa elokuvassa. Ensimmäinen salmiakkikuvioinen villapaita on neulottu Jussi Harrille vuonna 1925, Suomi-Filmi Oy:n mykkäkuvaan Pohjalaisia. Jussi on talonpoika, joka nousee sortajia vastaan.
0028 DSC 4096
27 / 68
Festivaalijohtaja Anssi Luoma:

- ”Pohjanmaan univormu eli dokumenttielokuva jussipaidasta on valmistettu Seinäjoen ammattikorkeakoulun mediatuotannon dokumenttikurssilla vuosina 2014–2015. Tämä on ensimmäinen dokumenttielokuva, joka kuvaa millaiset ihmiset pitivät jussipaitaa ennen ja miksi se puetaan nykyäänkin päälle. Vierainamme ensi-illassa ovat elokuvan toimittaja-ohjaaja-leikkaaja Tytti Kuusinen, kuvaaja-leikkaaja-äänittäjä Onni Venäläinen ja äänittäjä Tiia Koivuaho.”
0029 DSC 0444
28 / 68
Tytti Kuusinen:

- ”Isosiskoni heitti meille tämän aiheen ja tartuimme vinkkiin. Halusimme käsitellä jussipaitaa monelta kantilta. Sen historiaa, tulevaisuutta ja brändäystä. Haastattelimme ihmisiä joiden työhön tai imagoon jussipaita kuuluu. Kiitos heille. He ovat tämän elokuvan kantava voima. Heiltä saadusta laajasta tietomäärästä haimme punaisen langan ja teimme mahdollisimman tiiviin elokuvan.”
0030 DSC 0440
29 / 68
Yleisökeskustelua.

- ”Tosi kannustava ja hieno filmi. Kuinka paljon teillä on haastatteluja ja kuva-aineistoa? Jäikö paljon pois?”

Tytti Kuusinen:

- ”Materiaalista olisi saanut koko illan elokuvankin, mutta kurssin idea oli lyhytelokuva. Jostakin piti luopua."
0031 DSC 4102
30 / 68
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.

Tytti Kuusinen, Onni Venäläinen, Tiia Koivuaho, SeAMK:

- ”Melkoinen oppimisprosessi tämä meille oli.”
0032 DSC 4110
31 / 68
Dokumenttielokuva Ylistaron Halpa-Aitasta, Halviksesta. Kauppias Sinikka Hautamäki tuntee asiakkaansa. Ja he tuntevat Sinikan. Kohta nähdään, onko valkokankaalla ja kaupan kassalla sama Sinikka.
0033 DSC 4238
32 / 68
Edustaja Risto Huttunen on myynyt Ylistaron Halpa-Aitalle arjen tavaraa ja käyttövaatetta: sukkia, olkaimia, silkkipusakkoja, kansitakkeja, ja paljon muuta.

- ”Vuonna 1968. Etittiin uusia asiakkaita. Ajoin tämän kylän läpi ja näin Halpa-Aitan. Esittelin itseni ja mitä mulla on myytävänä. Sinikka kiinnostui. Ensimmäinen kauppa oli jotain 300–400 markkaa. Siitä se alko ja luottamus kasvoi. Nytten tää liike on niin iso ja monisorttinen, pienellä paikkakunnalla näin isot valikoimat, ettei tämmöstä oo toista koko Suomen niemellä. Sinikka on ite kovalla työllä tään tehny.”
0034 DSC 4120
33 / 68
0035 DSC 0531
34 / 68
0036 IMG 0599
35 / 68
0037 IMG 0668
36 / 68
Ensi-ilta. Ylistaron Halpa-Aitta -elokuvan molemmat näytökset ovat loppuunmyytyjä. Valkokankaan alapuolelle järjestetään muutamassa minuutissa ylimääräinen tuolirivi. Lippuja kärsivällisesti jonottaneet saavat sittenkin paikat.
0038 IMG 0597
37 / 68
Anssi Luoma käynnistää Halpa-Aitasta ja yrittäjyydestä ohjaamaansa dokumentin:

- ”Ahkeruudellaan, taidoillaan ja persoonallaan Sinikka Hautamäki on luonut Ylistaroon kaupan, jota ei voi jäljitellä. Sinikan ja Saulin tytär, Jaana Hautamäki, on kasvanut jatkajaksi, kauppiaaksi ja yrittäjäksi kapinan kautta. Kirjoitin elokuvaan käsikirjoituksen, mutta kun Sinikalta ja Jaanalta alkoi tulla kameran edessä tarinaa, huomasin monta kertaa, että nyt on parempi kuunnella.”
0040 IMG 0655
38 / 68
Elokuvayleisö eläytyy Ylistaron Halpa-Aitan tarinaan. Yksityiset muistot ja tunteet nousevat pintaan pimeässä salissa. Välillä nauretaan ja välillä itketään.
0041 kollaasi
39 / 68
Elokuva on katsottu:

- ”Täyttä totta.”

- ”Se on aito.”

- ”Sinikka on uskomaton ihminen. Toivon sydämestäni Jaanalle menestystä.”

- ”Joka ikisen yrittäjäksi meinaavan, pitääs tämä nähärä.”
0042 DSC 4233
40 / 68
Elokuva kannustaa yrittämään. Ylistaron yrittäjät ry puheenjohtaja Reijo Virtanen kiittää.
0043 DSC 0698
41 / 68
Sinikka Hautamäki ja Jaana Hautamäki:

- ”Emme osanneet odottaa tällaista hässäkkää. Tämä väkimäärä hämmästytti. Kaikki sanovat, että se on Sinikan näköinen elokuva.”
0044 DSC 0691
42 / 68
Urkuri Markku Ketola -dokumentin ohjaaja ja suunnittelija Mika Koivusalo:

- ”Kansainvälisesti tunnettu ylistarolainen urkutaiteilija, Porvoon suomalaisen seurakunnan kanttori, Markku Ketola olisi täyttänyt tänä vuonna 70 vuotta. Olin tehnyt Markun tyttären, Johanna Albertin, kanssa Markun ensimmäisestä LP-levystä cd-levyn, kun Eira Nissilä, täältä Ylistarosta, antoi mulle vanhaa materiaalia Markku Ketolasta. Sain pakottavan idean, että mun täytyy tehdä Filmiä ja valoa -elokuvafestivaalille Markusta dokumenttielokuva – siihen musiikkiin pohjautuva elokuva, joka oli Markulle kaikki kaikessa.

Kiitän Irene Ketolaa ja Johanna Albertia, että sain käyttööni perheen arkiston, viettää aikaa heidän kanssaan ja syventää käsitystäni.”
0045 DSC 0684
43 / 68
Ensi-ilta. Koulukaverit muistavat, kuinka Markku säesti pianolla koulun aamuhartauksissa virret. Keskikoulu-ikäisenä hän tuurasi joskus Ylistaron kirkossa kanttori Erkki Nuutista.
0046 Markku Ketola. Kuva Ketolan albumista
44 / 68
Mika Koivusalo: Urkuri Markku Ketola (2015)
0047 kollaasi
45 / 68
Klaus Härö: Miekkailija (2015)
0048 kollaasi
46 / 68
Teemana yrittäjyys: Näyttelijä Esko Nikkari yrittäjänä Aki Kaurismäen elokuvissa.

Aki Kaurismäki: Mies vailla menneisyyttä (2002).
0049 kollaasi
47 / 68
Pawel Pawlikowski: Ida (2013)
0050 armi alive photo7 by lasse lecklin
48 / 68
Jörn Donner: Armi elää! (2015, kuva Lasse Lecklin)

Teemana yrittäjyys: Festivaalielokuvien kuoseihin – jussipaitaan ja Marimekkoon – liittyy paljon työtä, käänteitä ja monta elämää.
0051 kollaasi
49 / 68
Antti J. Jokinen: Kätilö (2015)
0054 IMG 1401
50 / 68
Anssi Luoma juontaa elokuvamusiikin toivekonsertin:

- ”Aluksi elokuva oli mykkä. Näyttelijöiden liikkeet, ilmeet ja kuvat veivät tarinaa eteenpäin. Kun elokuvia ryhdyttiin näyttämään elävän musiikin säestyksellä, huomattiin, että musiikki auttoi katsojia ymmärtämään elokuvan sanomaa. Säestyksessä käytetyt musiikkikappaleet oli sävelletty muihin tarkoituksiin. Nyt niitä ”istutettiin” elokuvaan, sen tunnelmiin sopiviin kohtiin. Elokuvaa säestävä orkesteri - tai muusikko – soitti teatterisalissa, valkokankaan alapuolella.”
0055 IMG 1391
51 / 68
Anssi Luoma:

- "Äänielokuva toi elokuviin puheen, tehosteet ja elokuviin ryhdyttiin säveltämään omaa musiikkia. Elokuvan ääni oli filminauhassa kiinni. Näin elokuvan kuvat ja musiikki toistuivat joka kerta samanlaisina ja elokuvan tunnelma pysyi samana, esityspaikasta riippumatta.”
0056 DSC 1078
52 / 68
Anssi Luoma:

- ”Trio Cinema on kokoonpantu tätä, Hyvät, pahat ja toivotut -elokuvamusiikin toivekonserttia varten. Siinä soittavat musiikin moniosaajat, huilisti Maria Besis, pianisti Raili Peltonen ja sellisti Jussi Peltonen. Konsertti on tämän festivaalin näköinen. sitä ei voi kokea muualla. Kappaleet ovat ikivihreitä, mutta sovitettu tätä ilta varten. Musiikkitoivomusten esittäjät kertovat, mitä toivottu kappale – tai elokuva, josta se on – heille merkitsee.”
0057 DSC 1026
53 / 68
Raili Yli-Torkko:

- ”Olin oppikoulussa, kun menimme ystäväni kanssa elokuvateatteriin, katsomaan Johnny Guitar -nimistä villin lännen elokuvaa. Elokuvan johtosävelmä on tämä ihana Johnny Guitar, Surujen kitara, joka jäi mieleeni. Elokuvasta muistan vieläkin, ettei se ollut tavallinen villin lännen kuva. Se kuvasi kahden naisen taistelua vallasta. Vuosia myöhemmin yllätyin, kun isäni soitti kotona viulullaan tätä Surujen kitaraa. Tämän takia olen siitä kappaleesta entistä enemmän pitänyt.”

Anssi Luoma: ”Victor Young sovitti Johnny Guitarin vanhasta kansansävelmästä. Elokuvassa laulu kertoo yhteisestä menneisyydestä. Johnny Guitar -elokuvaa säilytetään ”kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä” elokuvana Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.”
0059 DSC 1033
54 / 68
Kari Maunula:

- ”Italowesternit eivät olisi mitään, ilman ohjaaja Sergio Leonea ja säveltäjä Ennio Morriconea. Huuliharppukostajassa elokuvan viipyilevä, harras, erittäin tunnelmallinen musiikki ja elokuvan kuvat ovat yhtä. Vuonna 1928 syntyneen ja yhä iskussa olevan säveltäjän musiikkia on ilo ja kunnia kuunnella.”

Anssi Luoma: ”Leone ja Morricone uudistivat lännenkuvaa aiheena ja taiteena. He käänsivät monta perinteistä asiaa päälaelleen, mutta niin taitavasti, että heidän työnsä hyväksyttiin. C´era Una Volta il West on Huuliharppukostajan musiikkia. Säveltäjä teki sen elokuvaan jo ennen kuvauksia. Musiikkia kuunneltiin elokuvan kuvauspaikoilla ja ohjaaja määräsi, että kameran edessä ja takana on seurattava sen rytmiä.”
0060 DSC 1041
55 / 68
Sisko Tuurinkoski:

- ”Toiveeni liittyy vahvaan elokuvakokemukseen. Näin Tohtori Zivagon opiskelijana 1970-luvulla. Elokuvassa on rakkautta, vahvoja tunteita. Se on kuvallisesti kaunis ja vaikuttava. Hiljattain luin, että venäjänkielinen sana zivago, tarkoittaa suomeksi elämää. Kuulen elokuvan musiikissa, Laran teemassa, kaipausta. Tässä elokuvassa ei käy kaikille hyvin, niin kuin ei aina elämässäkään. Mutta ihminen, jolla on kaipausta, on kokenut paljon hyvää ja myönteistä.”
0061 IMG 0679
56 / 68
Eija-Irmeli Lahti:

- ”Kotonani ei ollut televisiota. Tohtori Zivago oli ensimmäinen elokuvakokemukseni, kun joku elokuvakiertue näytti sitä Lokalahden nuorisoseuralla. Toisena näin elokuvan Pekka ja Pätkä Suezilla. Tohtori Zivago oli järisyttävä ja kaunis elokuvakokemus, joka jäi syvälle nuoren naisen sieluun. Aina kun kuulen Laran teeman, menen nuoruuteeni. Muistelen elokuvasta kohtausta, jossa lumi sulaa ja valkovuokot puhkeavat kukkaan. Aivan kuin keväisin lapsuudenkotini pihasaunan takana. Se on elämän merkki.”

Anssi Luoma: ”Maurice Jarren säveltämä Tohtori Zivagon musiikki voitti Oscarin parhaasta elokuvamusiikista vuonna 1965. Sen yksittäisistä melodioista tunnetaan parhaiten slaavilaistunnelmallinen Lara´s Theme / On jossakin. Elokuva perustuu Boris Pasternakin romaaniin, jota Neuvostoliiton johto ei hyväksynyt.”
0062 IMG 0683
57 / 68
Akselin ja Elinan häävalssi, My Heart Will Go On, Moon River ja monta muuta, joista on tullut ikivihreitä sillä hetkellä, kun ne kuultu elokuvateatterin valkokankaalta ensimmäisen kerran.
0063 DSC 1051
58 / 68
Päivi Rintaniemi:

- ”Elokuva Laulavat sadepisarat ja sen musiikki Singing In the Rain jätti jäljen, jota olen kantanut. Tässä on viesti: Asenne ratkaisee, ei olosuhteet. Joku on sanonut, että elämän tarkoitus ei ole se, että odotetaan, että myrsky menee ohi, vaan on opittava tanssimaan sateessa.”

Anssi Luoma: ”Nacio Herb Brow sävelsi Singing in the Rainin vuonna 1929, kun äänielokuva syrjäytti mykkäkuvan. Siksi se sopii hyvin vuonna 1952 filmattuun Laulaviin sadepisaroihin, jossa tätä murrosta kritisoidaan.”
0064 DSC 1057
59 / 68
Kirkkoherra Artturi Kivineva:

- "Muistelen sitä, miten eri tavalla näemme elokuvan eri-ikäisinä. Lapsena näin Chaplinin Nykyajan televisiosta ja muistan sen hauskana ja koomisena. Kun katsoin Nykyajan aikuisena, näin siinä syvää tragiikkaa. Eli aivan kuin elämässäkin, niin komedia ja tragiikka jotenkin kietoutuvat yhteen. Chaplin kritisoi siinä teknokratisoitumista ja automaatioita, selittää 1930 -luvun lamaa. Ihminen on koneiston osana. Muistan Chaplinin tehtaalla, koneiden rattaiden puristuksessa. Eli jotenkin tulkitsen, että tämä elokuva on semmonen vapauden kaipuu. Pamfletti, näin voisi ehkä sanoa. Kun elokuvan lopussa orpotytön ja kulkurin tie vie vapauteen ja toivoon, niin he hymyilevät. Ja musiikkina soi Smile - Hymy."

Anssi Luoma: ”Smile/Hymy on Chaplinin sävellyksistä tunnetuin. Säveltäessään Chaplin katseli koeteatterissaan elokuvan kohtauksia ja muokkasi musiikin niihin sopivaksi - ilman ajoitusliuskoja tai sekuntikelloa. Sävellystyö kesti neljä kuukautta. Siinä oli avustajakin, mutta Chaplinin näkemys oli studiolla laki.”
0065 IMG 0690
60 / 68
Anna Valtari:

- "On paljon elokuvia, jotka tunnen nimenomaan musiikista. Kotona kuunneltiin elokuvamusiikkia. Olen tuntenut pienestä pitäen Cherbourgin sateenvarjot, Päivien kimalluksen. Olin kuudentoista, kun katsoin Kummisetä -elokuvan ensimmäisen kerran ja myöhemmin olen katsonut sen yhdessä kuusitoistavuotiaan lapseni kanssa. Pidän karmeista elokuvista, joissa on vaikuttavuutta."

Anssi Luoma: ”Love Theme from the Godfather / Puhu hiljaa rakkaudesta on Nino Rotan sävellys elokuvasta Kummisetä, jossa tämä melodia säestää elokuvan kauneimpia ja julmimpia hetkiä. Kummisetä valmistui vuonna 1972. Tuolloin elokuvat tuotiin Suomeen pienellä viiveellä ja Kummisedän musiikki tuli meillä tutuksi ensin radiosta ja sen jälkeen valkokankaalta.”
0066 IMG 0693
61 / 68
Aaro Harjunpää:

- "Kesä on ohi. Ranskalaisperäinen laulu sopii mielestäni tähän vuoden aikaan ja on ajankohtainen Ranskassa äskettäin sattuneen murheellisen tapahtumankin takia. Musiikki voi nostaa mielen näistä ikävistä tunteista. Pitää uskoa parempaan, vaikka puiden lehdet kuolee. Tämän kappaleen tunnen paremmin Olavi Virran äänilevyltä, kuin elokuvista. "

Anssi Luoma: ”Joseph Kosma sävelsi Les Feuilles Mortes / Kuolleet lehdet -kappaleen elokuvaan Yön portit. Heikon yleisömenestyksen takia elokuva on unohtunut, mutta Kuolleista lehdistä tuli ikivihreä. Kaunis melodia on myöhemmin sovitettu elokuviin Syyslehtiä, My Week with Marilyn ja Tie pohjoiseen.”
0067 DSC 1066
62 / 68
Anna-Leena Takala:

- "Soitin Matin-Tupaan heti, kun kuulin tästä toivekonsertista. Opiskelin 1970-luvulla Jyväskylässä. Sisareni vei minut elokuviin, katsomaan Päivien kimallusta. Minulla oli täällä kotimaakunnassa poikaystävä, jota viikonloppuisin tapasin. En ollut koskaan ajatellut, että se suuri rakkaus voi olla sitäkin, että joutuu ulkoisten paineiden takia luovuttamaan sen rakkautensa pois. Elokuva puhutteli minua kovasti. Ihmiset ikävöivät usein, jos heidän elämänsä ei ole mennyt kuin elokuvissa. Minä olen ollut onnellinen, ettei minulle käynyt niin kuin elokuvissa, Päivien kimalluksessa. Se poikaystävä, puolisoni, istuu tässä vieressäni ja toisella puolellani istuu siskoni, joka minut siihen elokuvaan vei. Kiitos."

Anssi Luoma: ”Sammy Fainin säveltämä laulu Love Is a Many-Splendored Thing / Niin paljon kuuluu rakkauteen, elokuvasta Päivien kimallus, voitti Oscarin vuonna 1955. Lukuisien menestyneiden levytysten takia tämä laulu tunnetaan tänä päivänä paremmin kuin Päivien kimallus - elokuva, jota ei ole nähty valkokankailla enää vuosikymmeniin.”
0068 IMG 0695
63 / 68
Taru Kivineva:

- "Näin Cherbourgin sateenvarjot televisiosta, alle parikymppisenä. Se oli vaikuttava kokemus. Ensin ihmettelin, mikä tämä elokuva on? Näyttelijät laulavat repliikkinsä ja nuorten suhteita puidaan omituisissa, neon -värisissä huoneissa. Mutta outo elokuva imaisikin niin mukaansa, että loppukohtauksessa – jossa entiset rakastavaiset kohtaavat toisensa aikuisina, sattumalta huoltoaseman pihalla – mä itkin aivan hirveästi."

Anssi Luoma: ”Cherbourgin sateenvarjojen musiikki teki säveltäjä Michel Legrandista maailmankuulun. Musiikki oli elokuvan kuvausvaiheessa valmiina. Sen avulla pääosien esittäjät harjoittelivat roolinsa, mutta eivät laula valmiissa elokuvassa vuorosanojaan itse. Tämä rakkautta ja suvaitsemattomuutta kuvaava eurooppalainen elokuvamusikaali kuuluu lajinsa klassikkoihin.”
0069 DSC 1073
64 / 68
Ilmari Ylä-Autio:

- "Katariina ja Munkkiniemen kreivi on suomalaisen elokuvan aatelia. Regina Linnanheimo oli yksi mielinäyttelijöistäni. Näin elokuvan ensimmäisen kerran Seinäjoen Kalevassa 1950 -luvulla ja se kosketti minua. Kyynel silmäkulmassa oli, kun Leif Wager tämän Katariinalle lauloi. Jos kuulen sen laulun radiosta, niin voin kuvitella olevani Munkkiniemen kartanon puistossa, lammen rannalla."

Anssi Luoma: ”Säveltäjä Nils-Eric Fougstedtin Romanssi on yksi rakastetuimmista kotimaisista elokuvasävelmistä. Se tunnetaan paremmin nimellä Sua vain yli kaiken mä rakastan. Kerrotaan, että säveltäjä antoi sanoittajalle ohjeen: tee niin hempeät sanat, kuin ikinä osaat. Tällä elokuvalla pidettiin jatkosodan raskaina vuosina kotirintaman mielialaa korkealla.”
0070 HPR
65 / 68
Konsertin extrassa tuntuu elokuvamusiikin sydämenlyönnit: Da-da-da-da-daa...
0071 DSC 1082
66 / 68
0072 kollaasi
67 / 68
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista. Trio Cinema: huilisti Maria Besis, pianisti Raili Peltonen ja sellisti Jussi Peltonen.

- "Hyvä elokuvamusiikki antaa tarinan ihmisille luonnetta ja vahvistaa tunnelmaa.”
0073 Syksy2016
68 / 68
Filmiä ja valoa -elokuvafestivaali Ylistarossa syksyllä 2016.