0001 Filmia ja valoa 2014
1 / 80
0002
2 / 80
Kaikki alkaa ajallaan. Maija varmistaa elokuvaesitysten kestot.
0003
3 / 80
0004
4 / 80
0005
5 / 80
0006
6 / 80
0007
7 / 80
Jean Sibeliuksen musiikilla on osansa Suomen kansallisessa heräämisessä. Kapellimestari Tuomas Rousin johtama Seinäjoen kaupunginorkesteri aloittaa festivaalin Jääkärimarssilla. Sibelius sävelsi sen kolmessa päivässä vuonna 1917.
0008
8 / 80
Jääkärimarssi kuunnellaan seisaaltaan.
0009
9 / 80
Festivaalijohtaja Anssi Luoma:
- "Kahdeksas Filmiä ja valoa -elokuvafestivaali antaa katsojille ajateltavaa ja uskoa tulevaisuuteen. Sen elokuvissa kuvataan ihmisiä, jotka vastoinkäymisissäkin jaksavat yrittää eteenpäin. Eivät anna periksi. Illan esitelmät ja elokuvat - Suomen jääkärit ja Jääkärin morsian - kertovat nuorukaisista, jotka 100 vuotta sitten uskoivat itsenäiseen Suomeen."
0010
10 / 80
100 vuotta jääkäriliikkeen syntysanoista
Kunnanjohtaja Lasse Hokkala, Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen Etelä-Pohjanmaan osasto:
- "Jääkäriliike sai alkunsa salaisesta kokouksesta, joka pidettiin Helsingissä, Pohjalaisten osakuntien talossa, Ostrobotnialla, 20.11.1914 - tasan 100 vuotta sitten. Liikkeen syntysanat on kiteytetty näin: Eletyssä tilanteessa passiivinen vastarinta on menettänyt merkityksensä. On lähdettävä lain rajat ylittävälle tielle - jopa valtiopetokseen saakka - koska vastapuoli, tsaarin venäläistämishallinto, on hylännyt lain. Suomi on irroitettava Venäjän yhteydestä.”
0011
11 / 80
Eversti evp Jorma Jokisalo, Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:
- "Mikä oli se into ja voima, joka sai nämä suomalaiset nuoret lähtemään Saksaan? He kestivät kolme vuotta ankaraa, saksalaista sotilaskoulutusta ja itä-rintaman oloja. Kun he palasivat Suomeen, hallituksen joukkojen ylipäällikkö Mannerheim otti heidät Vaasassa vastaan 26.2.1918: " Isänmaa tervehtii teissä parhaimpia poikiansa. Suomen nuori, nouseva armeija näkee teissä sen opettajat ja tulevat johtajat. Nyt teitä odottaa suuri, mutta kunniakas työ, luoda Suomeen armeija, joka voi vapauttaa Suomen ja tehdä maastamme suuren ja mahtavan kansan."
0012
12 / 80
Yleisökeskustelussa esitelmät saavat kiitosta siitä, että niissä tuotiin tasapuolisesti esiin kaikkien kansankerrosten osuus jääkäriliikkeessä.
0013
13 / 80
Ansaittu tunnustus. Eversti evp Jorma Jokisalo luovuttaa Ylistaron Asevelikuorolaisille Vapaussodan Perinneliiton antaman Sinisen ristin.
0014
14 / 80
Director cantus Saara Varismäki ja Ylistaron Asevelikuoro:
"Elon mainingit korkeina käyvät, niiden keskellä kulkee mun tien`."
0015
15 / 80
Pekka Kärnä ja Helena Ylä-Autio (os. Kärnä):
- "Muistamme kotitalomme vintiltä tummanvihreän takin ja lakin. Niiden sanottiin kuluneen paappamme veljelle, Antti Kärnälle, joka oli lähtenyt nuorena miehenä sotilasoppiin Saksaan, jääkäriksi. Ne ovat tänä iltana kaikkien nähtävillä, ajatuksia herättämässä. Hienoa, että jääkäreitä muistetaan ja kunnioitetaan."
0016
16 / 80
Jääkärin morsiamen julisteet ovat alkuperäisiä, vuodelta 1938. Normaalikokoiset julisteet (n. 43 cm x 63 cm) ovat Gunnar Nylanderin suunnittelemia. Ison (n. 200 cm x 200 cm) julisteen on kankaalle maalannut taiteilija Jan Oskar Esti. Julisteet ovat Matin-Tuvan arkistosta.
0017
17 / 80
Jääkäriluutnantti Antti Kärnän (1892 - 1919) kunniamerkit kiinnostavat.
0018
18 / 80
Anssi Luoma:
- "Risto Orkon ohjaama Jääkärin morsian sai ensi-iltansa osana jääkäreiden Suomeen paluun 20-vuotismuistojuhlallisuuksia (27.2.1938). Siitä tuli nopeasti yksi aikansa katsotuimmista ja rakastetuimmista elokuvista. Talvi- ja jatkosodan raskaina aikoina se kuului elokuviin, joilla pidettiin kotirintaman mielialoja korkealla. Isänmaallisuutensa takia elokuva oli sen jälkeen ulkopoliittisista syistä esityskiellossa lähes 40 vuotta - vuodesta 1949 vuoteen 1987. Tänä aikana valtion elokuvatarkastamo myönsi sille poikkeusluvan vain kolmea esitystä varten: yksi niistä oli Matin-Tuvassa, tässä salissa, itsenäisyyspäivänä 1984."
0019
19 / 80
Risto Orko: Jääkärin morsian (1938)
0020
20 / 80
Vuoden 2014 festivaalin ensimmäinen ennakkoensi-ilta.
0021
21 / 80
Ohjaaja, vastaava tuottaja Marko Äijö:
- "Siinä kunnioituksen hengessä, mitä Spede Pasanen tarkoittaa suomalaisille ja elokuvalle, me näitä Nightmare-elokuvia teemme. Ne ovat viihdettä. Teemme niitä tosissamme, mutta sellainen pieni, vino huumori poskella. Toivomme, että yleisö katsoo ja tykkää."
0022 Nightmare2
22 / 80
Marko Äijö: Nightmare 2 – Painajainen jatkuu (2014)
0023
23 / 80
Yleisökeskustelua.
Marko Äijö:
- "Jos elokuva oli mielestäsi hyvä, niin miksi se oli hyvä? Mistä se hyvä tulee?”
Yleisö:
- "Siinä oli hauskoja tilanteita ja jännitystä, joka nousi ja nousi ja sitten yllätti."
Marko Äijö:
- "Se on elokuvan käsikirjoittajan ja dramaturgian ansiota. He osaavat rakentaa tarinan niin, että just kun asia näyttää olevan jollain tavalla selvä, niin se kääntyykin aivan toisinpäin. Se on ammattitaitoa, jota pitää opetella ja johon pitää harjaantua."
0024
24 / 80
Yleisökeskustelua.
Marko Äijö:
- "Kuka oli mielenkiintoisin roolihahmo?"
Yleisö:
- "Ne pojat. Peppi."
Marko Äijö:
- "Elokuva rakennetaan päähenkilön varaan, vaikka sivuhenkilötkin ovat tärkeitä. Nightmare-elokuvissa päähenkilö on Peppi (Sara Parikka) joka vie tarinaa eteenpäin. Näitä elokuvia ei olisi ilman Peppiä. Hän on sarjan henkilöistä lähimpänä tavallista ihmistä. Sara on tehnyt Pepin roolia jo seitsemän vuotta ja tuntee Pepin paremmin kuin kukaan."
0025
25 / 80
0026
26 / 80
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.
Ohjaaja, vastaava tuottaja Marko Äijö:
- "Koskaan ei voi etukäteen tietää, kun elokuva on saatu valmiiksi, mikä on se tunne, joka lopulta katsojan päässä ja sydämessä syntyy. Toivotaan, että elokuva vaikuttaa. Se on parasta, jos siinä onnistuu."
0027
27 / 80
Harvinainen elokuvapäivä. Matin-Tuvan salissa kohtaavat 85 vuotta vanha mykkäkuva Korkein voitto ja festivaalilla ensimmäisen julkisen esityksensä saava Päin seinää. Ja niiden yleisö.
Säestävällä orkesterilla on valkokokankaan alla tarkka istumajärjestys. Taija ja Mari kantavat bassorummun paikalleen.
0028
28 / 80
Orkesteri virittää soittimensa. Yleisö hiljentyy.
0029 Korkein voitto
29 / 80
Carl von Haartman: Korkein voitto (1929)
- "Korkein voitto on mykkäkuva. Siinä ei ole puhetta, eikä muita ääniä. Mykkäkuvien tekijät ymmärsivät, että musiikki antoi aivan uutta sisältöä näyttelijöiden eleisiin ja liikkeisiin perustuvaan elävään kuvaan. Ja että sillä tavalla päästään syvemmälle siihen ihmisten ymmärtämiseen, mikä näiden elokuvien idea on."
0030
30 / 80
Esitys on päättynyt. Toista, täsmälleen samanlaista, ei voi kokea missään. Jylisevät aplodit kapellimestarille ja orkesterille.
0031
31 / 80
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista. Seinäjoen kaupunginorkesterin hallituksen puheenjohtaja Antti Alasaari ja kapellimestari Tuomas Rousi naulaavat orkesterin laattaa.
Tuomas Rousi:
- "Orkesteri oli tästä innoissaan. Valitsimme Korkeimman voiton, koska siihen oli valmiina Yrjö Hjeltin koostama musiikki, jota salonkikokoonpanolla pystyy soittamaan. Se on sovitettu niistä lähes 45 kappaleesta, joilla elokuvan esityksiä on aikoinaan säestetty - Sibeliusta, Kuulaa, Merikantoa. Säestäminen oli valtava urakka. Elokuvan sanoma piti tuntea, koska se poikkeaa aiheeltaan sen aikaisten suomi-filmien maaseutu- ja saaristolaiselokuvista."
0032
32 / 80
Elokuvan kuvien ja niihin sovitetun musiikin kestot ovat täsmälleen samat - 85 minuuttia. Esitystä säestävät muusikot eivät ehtineet vilkuilla valkokankaalta elokuvan tapahtumia.
- "Säestys oli tiukka puristus. Koko ajan piti keskittyä ja laskea taukoja. Vaihdot olivat nopeita. Tuomaksen mukaan säestys vastasi Mahlerin isoa sinfoniaa. Miljöö oli hieno ja tunnelma tiivis, koska yleisö ja orkesteri olivat lähellä toisiaan."
0033
33 / 80
- ”Kiitos.”
0034
34 / 80
Tuula ja Antti Jaatinen:
- "Säestetty mykkäkuva oli vaikuttava kokemus. Se kuvasi velvollisuudentunnetta ja isänmaallisuutta nuoressa, itsenäisessä Suomessa. Päähenkilöiden ihmissuhde syveni hienosti. Kaksi sydäntä löysi toisensa. Tarinaan sisältyi anteeksipyyntö ja anteeksi anto."
0035
35 / 80
Seinäjoen kaupunginorkesterin intendentti Milla Virta ja kapellimestari Tuomas Rousi:
- "Ihailemme luovaa hulluutta, jota täällä on."
0036
36 / 80
Tuottaja Pekka Pohjoispää ja ohjaaja Toni Kurkimäki:
- "Voisiko Lapuan patruunatehtaan lataamon räjähdyksestä (13.4.1976) tehdä pitkän elokuvan?
Aihe on vaativa, eikä meillä ole kokemusta pitkien elokuvien teosta eikä rahaa sellaisen tekemiseen. Siksi päätimme tehdä aiheesta ensin lyhytelokuvan, jonka avulla toivomme saavamme pitkää elokuvaa varten mielipiteitä ja hyväksyntää ihmisiltä, jotka menettivät räjähdyksessä omaisiaan tai muuten kokivat sen henkilökohtaisesti.
Lyhytelokuvamme Huhtikuu valmistui tänä vuonna ja se kestää 14 minuuttia. Siinä onnettomuus koetaan kaikille lapualaisille tutun kaupan - Centrumin - työntekijöiden silmin."
0037 Huhtikuu
37 / 80
Toni Kurkimäki: Huhtikuu (2014)
0038
38 / 80
Maria-Liisa Punkari:
- "Jos ryhdytte tekemään tästä elokuvaa, niin tehkää vaan. Siinä on mahdollisuus purkaa Lapuan onnettomuuden traumoja ja muitakin."
Pekka Pohjoispää ja Toni Kurkimäki:
- "Käsikirjoitus on tekeillä ja valmistuu tämän vuoden aikana. Olemme saaneet tähän mukaan muitakin tahoja. Vielä ei voi varmuudella sanoa, päästäänkö maaliin. Mutta lupaamme yrittää kaikkemme, että saamme pitkän elokuvan tehdyksi ja että se on aiheensa arvoinen. Kiitos."
Yleisö:
- "Hyvä. Älkää antako periksi."
0039
39 / 80
Potretin aika. Ohjaaja, käsikirjoittaja Antti Heikki Pesonen laskee elokuvateatteriin ensimmäisen pitkän elokuvansa.
- "Elokuvan käsikirjoitus syntyi ranskalaisin viivoin kirjoitetuista ajatelmista."
0040
40 / 80
Festivaalijohtaja Anssi Luoma:
- "Antti Heikki Pesosen elokuva Päin seinää valmistui tällä viikolla. Se on osa festivaalin Periksi ei anneta -teemaa."
0041
41 / 80
Käsikirjoittaja, ohjaaja Antti Heikki Pesonen:
- "Etelä-Suomen betonilähiössä asuvan yksinhuoltaja äidin tyttärellä on ongelmia koulussa. Elämä näyttää menevän päin seinää. Äiti yrittää pelastaa tyttärensä vaikeuksista. Elokuva alkaa komediallisena, mutta vakavoituu ja viimeinen puolituntinen onkin läpeensä traaginen. Se on vähän ronski, välillä vähän synkkäkin, mutta pinnan alla sydämellinen. Katsotaan elokuva ja jutellaan sitten."
0042 Pain Seinaa
42 / 80
Antti Heikki Pesonen: Päin seinää (2014)
0043
43 / 80
Yleisökeskustelua.
- "Nuorten aivoituksia on joskus vaikea tulkita. Onko tätä elokuvaa näytetty etukäteen Takun ikäisille koululaisille ja jos on, minkälaisia reaktioita elokuva heissä herätti?"
Antti Heikki Pesonen:
- "Ysi-luokkalaisille, joukossa tämän elokuvan nuoria avustajia, näytimme kokeeksi. Näytöksessä huomasin, että kohtauksissa, joissa musiikki soi kovaa, oppilaat olivat hiljaa. Muissa kohdissa salissa kuului pieni supina, kun he juttelivat elokuvan tapahtumista. Siinä supinassa oli hyvä puoli: sain live-kommenttiraidan siitä, mitä nuoret elokuvasta ajattelivat. Kyllä ne taisi tykätä."
Yleisö:
- "Toivottavasti nuoret ottaisivat tietyistä asioista opikseen, mutta ei ihan kaikista."
- "Niinpä."
0044
44 / 80
Yleisökeskustelua.
- "Tuntuu, että nykyajan nuorisolla on paljon ongelmia, niin se johtuu siitä, että vanhemmat - isät, äidit tai muuten huoltajat - eivät ole aikuisiksi kasvaneet. Ei ole sitä oikeaa tunneilmapiiriä, mikä pitäisi kodista saada. Eli onko tässä paljon nykyajan totuutta?"
Antti Heikki Pesonen:
- "Kyllä varmaan jonkin verran on ajan henkeä, kuten missä tahansa elokuvassa. Mitenkään yhteiskunnalliseksi en ole sitä suoraan tarkoittanut, kun mitä se sattuu luontaisesti olemaan."
0045
45 / 80
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.
Käsikirjoittaja, ohjaaja Antti Heikki Pesonen:
- "Suora huumori ja vilpitön sydämellisyys ovat minua lähellä. Toivon, että se näkyisi myös yleisölle. Te olette tämän elokuvan ensimmäinen yleisö. "
0046
46 / 80
Jalasjärven Kinon kannatusyhdistyksen jäsenet pohtivat ohjaajan kanssa, miten elokuvan tyylilaji pitäisi katsojille ilmaista.
0047
47 / 80
Emma kattaa signeerauspöydän kirjailija Antti Heikkisen ja yleisön tapaamista varten.
0048
48 / 80
Risainen elämä. Juice Leskinen 1950-2006.
”Häntä rakastin paljon. Sua rakastan joskus enemmän. Ole mulle vähän aikaa hän." Heli Pikkarainen-Lallukka laulaa, Tuomas Lallukka säestää.
”Syksyn sävel on Juice Leskisen omakohtainen, haikea vuodatus. Tyttöystävä jätti ja lähti. Seuraava nainen oli astumassa kuvioihin. Tulevaisuudelta on lupa odottaa parempaa."
0049
49 / 80
Kirjailija Antti Heikkinen:
- "Ehdotin kustantajalle, miten ois, jos tehtäis Juice Leskisestä kirja? Kustantaja, Sari, Juicen veli, Annele ja kaikki muutkin näyttivät vihreää valoa.
Olin tavannut Juice Leskisen kolme kertaa. Ensimmäisen kerran Nilsiällä, keikalla vuonna 2003. Olin silloin kesätoimittajana paikallislehti Pitäjäläisessä. Sanottiin ja varoitettiin, että Juice osaa olla toimittajille äärimmäisen ilkeä. Kysyin, voisinko tehdä juttua? Leskinen vastasi: Istu alas, niin jutellaan."
0050
50 / 80
Antti Heikkinen:
- "Leskinen on joskus sanonut, että on neljä asiaa, joista on mielekästä tehdä tekstejä: ihminen, ihminen ja toinen ihminen, ihminen ja uskonto, ihminen ja yhteiskunta. Mulla oli noin 170 haastattelua, joista yli sata omalla nimellä puhuvaa, heitä joilla oli ollut merkitystä Juicelle. Päätin, että koetan tehdä kirjan niin perinpohjaisesti, kun osaan. Laskeppas, montako sivua? 478. Kiitos. Työtäni helpotti se, että Leskinen oli itse perannut elämäänsä julkisesti niin paljon, Hymyn pakinoissaan ja muissa. Sellaista oloa ei tullut, että tässä pengotaan paskatunkiota. Mutta koitin kyllä löytää asioille toisiakin näkökulmia.
Leskisen läheiset lukivat tekstin, ennen kuin se meni painoon. Olin tyytyväinen, että hyö tunnisti sieltä sen Juicen. Eikä kukaan halunnut heiluttaa punakynää."
0051
51 / 80
Antti Heikkinen:
- "Jo teininä, Kautta aikain - levyn myötä aloin kiinnostua erityisesti laulujen sanoista. Leskinen ei ollut mikään helppo sanankäyttäjä. Hänen sanoituksensa ovat täynnä piilomerkityksiä, kaksoismerkityksiä ja viittauksia mitä uskomattomimpiin asioihin. Aluksi en ymmärtänyt yhtä kolmannestakaan, vaikka kuinka kuuntelin.
Yleisö:
- "Sano näistä sanojen salamerkityksistä esimerkki."

Antti Heikkinen:
- "Hyvä kysymys. Annahan kun keksin. Musta aurinko nousee on varmaan keskeisin. Musta eli minusta aurinko nousee, minun mielestäni aurinko nousee, aurinko on musta kun se nousee. Leskinen itse ajatteli, että ihmisen ei pitäisi olettaa, että asiat menevät niin kuin ne ovat aina menneet. Ja että aamulla kun herään, kaikki on ennallaan ja aurinko nousee totutun värisenä taivaan kannelle. Vaan aurinko voi joskus noustessaan olla musta ja silloin se muuttaakin kaiken. Sitten on Rakkauden ammattilainen. Tiedättehän kenestä se kertoo? Ja tietysti Syksyn sävel, henkilökohtainen rakkausjuttu.”
0052
52 / 80
Antti Heikkinen:
- "Oon ite pikkuisen körtti, Ukko-Paavon sukua viidennessä polvessa alaspäin. Onko joku yleisöstäkin? Hienoa. Väitän, Ville Riekkisen kanssa keskusteltuani, että Leskinen oli uskonnolliselta näkemykseltään lähellä herännäisyyttä. Juicella ja herättäjäyhdistyksellä oli ajatusten vaihtoa. Juicen tekemä Virsi on ihan virsikirjakelpoinen, mutta ei siihen pääse, koska muistamme vielä niin tarkkaan, kuinka Leskinen oli juoppo ja rivopuheinen."
0053
53 / 80
Antti Heikkinen:
- "Mä olen toimittaja, kaksi kirjaakin kirjoittanut. Olen kotoisin syrjäisestä paikasta, Nilsiän Palonurmen kylästä. Vanhempien seurassa varttunut, perheen kuopus. Kotona katsottiin televisiosta paljon kotimaisia elokuvia. Välillä näin mielikuvissani niiden näyttelijöitä, Helge Heralaa ja muita, meidän pihallakin. Kyllä elokuvat vaikuttivat ammatinvalintaani. Olen aina kotimaista elokuvaa puolustamassa, terhakkaasti ja takajaloillani seisten."
0054 Juice
54 / 80
Peter von Bagh: Lähikuvassa: Juice Leskinen (1983)
Peter von Baghin ohjaama Lähikuvassa: Juice Leskinen paljastaa dokumenttielokuvan keinoin ja Juice Leskisen omin sanoin millainen Suomi-popin jäärä, laulaja-lauluntekijä, sanavirtuoosi - henkilö ja taiteilija - kaikille tuttujen kappaleitten takaa löytyy.
0055
55 / 80
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.
Kirjailija Antti Heikkinen:
- "Kaekkee parasta elämään, voema olokoon myötä."
0056
56 / 80
Aki Kaurismäen elokuvissa ei anneta periksi.
Yleisökeskustelua.
Elina Koski:
- "Kauas pilvet karkaavat on Aki Kaurismäen käsikirjoittama ja ohjaama. Kuvattiinko se tiukasti käsikirjoituksen mukaan, vai tuliko siihen muutoksia?"

Elokuvan apulaisohjaaja Erja Dammert:
- "Tässä oli alussa vastoinkäymisiä. Kesällä 1995 valmistauduttiin kuvaamaan elokuvaa, jonka pääosassa on aviomies (Matti Pellonpää) ja vaimo, kotiäiti (Kati Outinen). Matti Pellonpää kuoli yllättäen vähän ennen kuvausten alkua ja Aki otti ystävänsä kuoleman hyvin raskaasti. Hän ei halunnut luopua elokuvan teosta, mutta työ oli pysähdyksissä. Hänelle ehdotettiin, että pääosassa olisikin työttömäksi joutunut aviovaimo (Kati) ja lopulta Aki muutti käsikirjoitusta. Työttömyys oli silloin Suomessa suuri ongelma. Elokuvan työtön aviopari (Kati ja Kari) kokee vastoinkäymisiä, mutta ei anna periksi: heillä on haave omasta pienestä ravintolasta."
0057 Kauas pilvet karkaavat
57 / 80
Aki Kaurismäki: Kauas pilvet karkaavat (1996).
Onnellinen loppu. Pienten ihmisten unelmasta tuli totta.

Erja Dammert:
- "Aki suunnittelee elokuvansa hyvin tarkasti. Tässä on hyvin puhdas, elokuvallinen kerronta. Kaikki kohtaukset ovat oleellisia. Siinä ei ole mitään ylimääräistä. Aki valitsee elokuviinsa näyttelijät, jotka ymmärtävät mitä hän haluaa."
0058
58 / 80
Kauas pilvet karkaavat – elokuvan ytimessä. Esityksen jälkeen käyty keskustelu (2 tuntia 20 minuuttia) päättyy ryhmäkuvaan.
0059
59 / 80
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.
Ohjaaja Erja Dammert:
- "Kun Aki kysyi, tulisinko apulaisohjaajaksi, olin tosi otettu. Opiskelin taideteollisessa ja olin ollut hänen kuvaussihteerinään Tatjanassa. Aki oli jo silloin maailmalla erittäin arvostettu. Kauas pilvet karkaavat - elokuvassa pula ja joukkotyöttömyys muuttavat Suomea, mutta siinä on tulevaisuuden uskoa. Elokuva tehtiin 1990-luvun lama-aikana. Tehtäviini kuului pitää asioita sovitussa ruodussa."
0060
60 / 80
Perinteinen festivaalisää: ensilumi.
0061
61 / 80
Isoviha-elokuvan ensi-ilta on loppuunmyyty. Mari, Timo ja Taija loihtivat salin etuosaan
ylimääräisen tuolirivin.
0062
62 / 80
Ennen elokuvaa. Mari ja Maija varmistavat, että elokuvan kuvan leveys, korkeus ja ääni ovat tarkasti kohdallaan.
0063
63 / 80
Nostomiesten jälkeläisiä Napuelta ja lähikylistä. 300 vuoden takainen kotiseutuhistoria kiinnostaa.
0064
64 / 80
0065
65 / 80
0066
66 / 80
0067
67 / 80
Ohjaaja Juha Rinnekari:
- "1700-lukua kuvaavia dokumenttielokuvia on vähän. Isovihan aika oli Etelä-Pohjanmaan ja koko maan historiassa hyvin poikkeuksellinen. Perimätiedot ovat siirtyneet vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille. Sieltä ne monet pelot, epäluulot ja vihatkin ovat peräisin. Viimeksi Ukrainan tapahtumat ovat häirinneet sovittelevaa ajattelua.
0068 Isoviha
68 / 80
Juha Rinnekari: Isoviha (2014)
0069
69 / 80
Yleisökeskustelua:
- "Piilopirteissä asuvat ihmiset jaksoivat uskoa, että joskus vihollinen lähtee pois. Vaino loppuu ja voidaan aloittaa uusi elämä. Ei annettu periksi."

- "Vaikutuksen teki perimätieto Karhun talosta Venäjälle ryöstetystä Esa -pojasta ja hänen kotiinpaluustaan. Lapsuuden muistikuvilla latojen oviaukoista ja puun juuren alle piilotetuista rahoista hän todisti kuka on, ja sai kotitalonsa."
- "Siihen aikaan lapsetkin osasivat elää ja liikkua luonnossa ja tunsivat, missä suunnassa koti on."

- "Alustukset ja elokuva antoivat Napuen taistelupaikoista havainnollisen kuvan. Vähän erilailla sitä tästä lähtien ohi ajaessa katselee. Sen ajan ihmisten jaksaminen antaa ajateltavaa meille, helppoon elämään oppineille."
0070
70 / 80
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.
Käsikirjoittaja, ohjaaja Juha Rinnekari:
- "Isoviha-dokumentin pääsanoma on siviiliväestön vaino ja selviytyminen. Yksin en ole tätä tehnyt. Manne Heikkilä, Matti Loukola ja Sirkku Rinnekari auttoivat käsikirjoituksessa. Kertojiksi saimme emeritusprofessori Heikki Ylikankaan, professori Kustaa H.J. Vilkunan, Risto Knaapin, Kalervo Mieltyn ja Eila Tuomisen. Teatteri Kyröön näyttelijöitä, Göran Backmanin ryhmä, Rautpohjan tykkikerho ja Napuen muistovuoden ryhmäläisiä avusti kuvitteellisissa kohtauksissa."
0071
71 / 80
Iikka Forss on Mielensäpahoittajan poika.
0072
72 / 80
Ennen elokuvaa.
- "Mielensäpahoittajaa on näytetty Matin-Tuvassa jo kolme kuukautta. Katsojien reaktioista päätellen ainakin kohtaus, jossa isä ja poika kaatavat puuta, tulee yleisökeskustelussa puheeksi."
0073
73 / 80
Yleisökeskustelua.
- "Miten sinä itse koit tuon pojan roolin, kuinka sä rakensit sen?"
Näyttelijä Iikka Forss:
- "Kun tämä Mielensäpahoittaja on, millainen on, niin elokuvan draaman kannalta pitää Poika viedä mahdollisimman paljon toiseen suuntaan, jotta siihen syntyy konflikti, jossa he eivät ymmärrä toisiaan. Ensin mietin, kuinka Poika kävelis. Pojan hahmo alkoi tulla muhun noin kuukautta ennen kuvauksia - klassinen nykymiehen karikatyyri, kaupunkilainen, jonkin sortin viherpiipertäjä."
0074
74 / 80
Yleisökeskustelua.
Iikka Forss:
- "Moni suomalainen mies sortuu tähän. Mielensäpahoittaja ei koskaan antanut pojilleen mahdollisuutta tehdä asioita ja oppia. Hän uskoi, etteivät pojat osaisi ja teki kaiken itse. Siksi pojat kasvoivat äitinsä kanssa. Toivottavasti tämä elokuva saa suomalaiset miehet ja naiset ajattelemaan, antamaan lähimmäiselle ja yhteisölle mahdollisuuden onnistua ja epäonnistuakin. Koska epäonnistumisesta voi oppia."
0075 Mielensapahoittaja
75 / 80
Dome Karukoski: Mielensäpahoittaja (2014)
Iikka Forss:
- "Ulkokohtauksia kuvattiin loka-marraskuussa. Se puu tuotiin muualta siihen pihalle ja pystytettiin betoniin. Oli jäätävän kylmää. Paitsi Antilla, sillähän oli se karvalakki päässä. Mä palelin siellä puussa yhtä mittaa kuus tuntia."
0076
76 / 80
Yleisökeskustelua.
- "Elokuvakokemuksena oli tunnetasolla erittäin vaikuttava. Nauratti ja liikutti. Siinä on nerokas käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijät, kaikki. Siinä on osattu."
- ”Terveiset Antti Litjalle.”
0077
77 / 80
Iikka Forss:
- "Meissä jokaisessa asuu mielensäpahoittaja, halusimme tai emme. Jokainen ainakin tunteen mielensäpahoittajan. Erään tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten mielestä kaikki oli 1980-luvulla paremmin kuin nyt. Eri asia, pitääkö se paikkansa."
0078
78 / 80
Iikka Forss:
- "Elokuvalla halutaan vaikuttaa katsojan tunteisiin, päästä ns. ihon alle. Tässä siihen käytetään Tuomas Kyrön huumoria. Kun katsoja nauraa, hän on vaikutteille alttiimpi."
0079
79 / 80
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.
Näyttelijä Iikka Forss:
- "Pääsin nyt ensimmäistä kertaa Ylistarossa elokuviin. Tämä on syntymäkotikuntani. Mummani asuu Kitinojalla. Olen katsonut Mielensäpahoittajan Tennispalatsissa, äänieristetyssä sviitissä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun katsoin elokuvan yleisön kanssa. Kuulin ja aistin teidän reaktiot, liikutuinkin. Kiitän sydämeni pohjasta. Toivon teille kaikkea hyvää."
0080 Paatoskuva
80 / 80