01 Festarijuliste Filmia ja valoa2012
Kuva 1 / 79
Filmiä ja valoa -elokuvafestivaali Seinäjoen Ylistarossa 15.–18.11.2012
03 DSCN5035
Kuva 2 / 79
04 videot3
Kuva 3 / 79
Sari Jämsä, Satu Kokkoniemi ja Suoku Siren (toinen, kolmas ja neljäs vasemmalta) Rytmi-instituutista lupaavat festivaalille mm. omaperäisiä ja hauskoja hevi-videoita.
- ”Näissä uskalletaan välillä nauraa omalle lajityypillekin.”
05 DSCN5056
Kuva 4 / 79
Emma Keskinen järjestää festivaalipaidat.
- ” S, L, XL, XXL.”
06 DSC 5580
Kuva 5 / 79
07 DSC 5576
Kuva 6 / 79
08 DSC 5592-1
Kuva 7 / 79
Ylistaron videoryhmä tulee ensi-iltaansa. Jyri Heinilän käännös muistuttaa Aki Kaurismäen kuuluisaa, kymmenen vuoden takaista twistiä Cannesin elokuvajuhlan punaisella matolla.
09 DSC 5612
Kuva 8 / 79
Nuoriso-ohjaaja Annukka Saukko:
-”Nyt nähdään Ylistaron videoryhmän toinen elokuva. Ensi-ilta ja meitä jännittää. Elokuvaa on tehty noin vuosi. Halkosaaren Halkkiksessa on viikoittain kokoonnuttu. Ensin meinattiin tehdä kauhuelokuva. Mutta sitten kumminkin luovuttiin veriroiskeista ja tehtiin kauhukomedia, jonka taustalla kulkee kiusaamisteema. Ja tässä se nyt on – The Reino.”
10 DSC 5645
Kuva 9 / 79
Videoryhmä: toinen ohjaaja Mika Autio, käsikirjoittaja-, kuvaaja- ja näyttelijäkaarti Jaakko Tuuri, Meeri Keskinen, Johanna Peräsalo, Jyri Heinilä, Noora Perälä, Jesse Taijala ja ohjaaja Annukka Saukko.
- ”Älkää paljastako elokuvan loppua kenellekään, ei kenellekään… ”
11 DSC 5659
Kuva 10 / 79
Viimeinen ohjelmapalaveri. Festivaalijohtaja Anssi Luoma avaa kuudennen festivaalin hetken kuluttua.
12 DSC 5670
Kuva 11 / 79
Tuomas Lallukka (oikealla) virittelee musiikkivideoiden tekijöitä paneelikeskusteluun.
- ”Tuossa on kitara ja piano, jos tulee spontaani tarve soittaa.”
Satu Kokkoniemi Rytmi-instituutista, Jouni Kallio, Pirkka-Pekka Ylisuutari, Miikka Varila ja Markus Välimaa.
13 DSC 5671
Kuva 12 / 79
Miksi musavideo? SEAMK:n opiskelijoita ja bändiläisiä kuuntelemassa panelistien neuvoja.
- ”Musavideo on hyvää treeniä. Alle 100 euron budjetilla voi purkaa luovuuttaan ja toteuttaa vapaasti itseään. Ja haaveilla, että oma musavideo näytettäisiin MTV-kanavalla edes yhden kerran.”
- ”Ensimmäinen musavideo on bändin käyntikortti. Siinä ei kannata soittaa heavy-metallia Jussi-paidat päällä.”
14 DSC0031
Kuva 13 / 79
Kirjailija Sofi Oksanen ja festivaalijohtaja Anssi Luoma.
- ”Olen Ylistarossa ensimmäistä kertaa. Lakeus täällä tuo mieleeni Viron, koska Viro on myös tällainen, hyvin tällainen lättänä maa, ja siitä tulee kotoinen fiilis.”
15 Sofi naulaa-rajattu
Kuva 14 / 79
16  DSC0008
Kuva 15 / 79
17 DSC0014
Kuva 16 / 79
18 DSC 0112B
Kuva 17 / 79
Lukija kertoo kirjailijalle, mitä ajatuksia Puhdistus-romaani synnytti.
19-DSC 0076
Kuva 18 / 79
20 PB166304
Kuva 19 / 79
Kirjailija Sofi Oksanen:
- ”Kyyhkyset-romaanin henkilöllä Edgar Partsilla on historiallinen roolimalli. Olin etsimässä tietynlaista petoksen tarinaa, kun törmäsin henkilöön nimeltä Edgar Meos. Hän oli kirjoittava ihminen, jonka kirjoista otettiin suuria painoksia. Niitä käännettiin ja levitettiin itäblokin maihin. Hän oli kielitaitoinen ja kävi laajaa kirjeenvaihtoa länsimaisten ilmailuihmisten ja lentäjien kanssa. KGB kiinnostui hänestä. Edgar Meos ihaili ilmailua ja väitti palvelleensa Ranskan ilmavoimissa. Hän väärensi itselleen lentolupakirjan ja teki itsestään valokuvan, jossa hän kantaa univormussaan eri valtioiden lentomerkkejä. Edgar halusi muiden ihailevan hänen lentosaavutuksiaan.
- Kyyhkysten Edgar olisi voinut olla propaganda-elokuvantekijäkin, mutta kirjailija tuntui paremmalta. Elokuvat ja kirjat olivat KGB:n propagandavälineitä. Ne olivat tehokkaita ja kaiken lisäksi propagandan kohteet – kansalaiset – maksoivat tietämättään osan propagandan kuluista elokuvalippuja ja kirjoja ostaessaan.”
21 PicMonkey Collage1
Kuva 20 / 79
Yleisökeskustelua.
Raili Yli-Torkko:
- ”Olen ostanut Kyyhkyset-romaanin ja silmäillyt prologin. Erittäin mielelläni kirjan luen. Näen kaiken silmissäni. Näkeekö kirjailija romaania kirjoittaessaan sen tapahtumat filminä?”
Kirjailija Sofi Oksanen:
- ”Näen tapahtumat ja henkilöt kuvina päässäni. Moni on sanonut mulle, että tekstini on visuaalista ja se on helppo nähdä mielessä. En tiedä, miten muut kirjailijat tekevät, mutta mä näen tarinan kuvina ja pyrin kirjoittamaan niin, että lukija voi aistia mitä henkilöni näkevät, kuulevat, haistavat ja maistavat.”
22 Sofi yleiso
Kuva 21 / 79
Yleisökeskustelua.
Pekka Kärnä:
- ”Olet kirjoittanut Viron lähihistorian kipupisteistä. Suomi täyttää viiden vuoden päästä 100 vuotta. Onko odotettavissa suomalaisia kipupisteitä käsittelevä kirja?
Kirjailija Sofi Oksanen:
- ”Hyvin monet ovat pyytäneet kirjoittamaan vuodesta 1918. Vaikka suomalaiset kirjailijat ovat siitä kirjoittaneet, niin selvästi koetaan, ettei siitä ole kirjoitettu tarpeeksi. Mutta on myös kysytty, eikö menneisyyden voisi jo jättää? En usko. Luulen, että Suomessa tulee vuoden 1918 tapahtumista – ja monesta muustakin asiasta – uutta historiantutkimusta. En voi tietää, mistä tulen 10 vuoden kuluttua kirjoittamaan.”
23 PicMonkey Collage2
Kuva 22 / 79
Yleisökeskustelua.
Leena Kristola:
- ”Meitä on täällä kokonainen lukupiiri. Olemme lukeneet Ylistaron kirjastossa Puhdistuksen. Tulimme keskustelemaan ja katsomaan elokuvan. Kun lähdit kirjoittamaan Puhdistus-näytelmää, oliko siinä henkilökohtainen lähtökohta – omia juuria – vai virolainen lähtökohta? Nyt pitää muualla kaivaa näitä luurankoja kaapista, kun Virossa ei sitä kukaan tee?”

Kirjailija Sofi Oksanen:
- ”Se, että Virossa ei käsiteltäisi menneisyyttä, on perspektiiviharhaa. Virossa on aktiivista historian tutkimusta ja siellä ilmestyy paljon muistelmia, jotka tarjoavat kirjailijalle materiaalia. Romaanikirjailijat eivät käsittele hirvittävästi lähimenneisyyttä, eivätkä virolaiset lue historiallisia romaaneja niin paljon kuin suomalaiset.
Olen käsitellyt Neuvostoliittoa ja Neuvosto-Viroa jo Stalinin lehmissä ja Puhdistus oli sille loogista jatkoa. Kirjoitin Puhdistuksen ensin näytelmäksi. Siinä oli tiettyjä elementtejä, mikä vaikutti kirjoittamiseen. Stalinin lehmät on rakenteeltaan hyvin erilainen. Se on täysin ilman dialogia. Puhekieli on haastavaa, niin näyttämöllä, kuin romaanissakin. Sen pitää olla luontevaa. Sen pitää olla aikansa kieltä ja uskottavaa romaanin henkilöille. 40-luvun kieli ei saa kuulostaa liikaa suomifilmiltä.”
24 DSC0012
Kuva 23 / 79
Yleisökeskustelua.
Raili Yli-Torkko:
- ”Olen käynyt Virossa, oliko vuonna 1968, kun ensimmäisen kerran pääsi Tallinnan ulkopuolelle. Pieni ryhmämme kävi siellä maaseudulla. Meillä oli virolainen opas ja suomalainen opas. Ja vähintään yksi varjostaja – se pitää paikkansa. Näimme silloin miten virolaiset joutuivat miehityksen aikana elämään. Oli liikuttavaa nähdä sen kansan henki, virolaisten oma henki. Lähtöpäivänä virolaiset tulivat satamaan meitä hyvästelemään. He antoivat meille kukkia ja heittivät niitä Suomi – laivan perään. Olin silloin nuori ja näin siitä unta.
Olen lukenut Puhdistuksen. Kun te nuorena ihmisenä näette silmissänne kaiken tämän kafkamaisen ja painostavan tunnelman, mistä meille kirjoitatte, niin tulevatko ne myös uniinne – saako kirjailija yöunet?”

Kirjailija Sofi Oksanen:
- ”Kyllä. Kyllä saan yöunet – oikein hyvin. Jos olisin muulla alalla ja tekisin juttuja samoista asioista, en tiedä mitä se vaikuttaisi, mutta kirjojen kirjoittaminen ei vaikuta yöuniini.”
25 PB166221-2
Kuva 24 / 79
Yleisökeskustelua.
- ”Onko kirjojasi käännetty Venäjän kielelle?”
Kirjailija Sofi Oksanen:
- ”Kyyhkysten pitäisi ensi vuonna ilmestyä siellä, mutta katsotaan miten käy. Puhdistus on käännetty venäjäksi, mutta se oli monella tavalla ongelmallinen prosessi ja lopulta kustantamo ei suostunut levittämään kirjaa Venäjän ulkopuolelle, vaikka Baltian maissa venäjänkielinen väestö olisi halunnut lukea sen.”
26 DSC 0146
Kuva 25 / 79
Sofi Oksasen esitelmä Viron menneisyyden varjoista vaikutti.
Sanna-Mari Salkinoja, Tuija Saari ja Inkeri Haapaharju:
- ”Seuraavalla Tallinnan matkalla käydään Vapauden aukiolla ja katsotaan Kotumaa-lehden talo.”
27 DSC 0271
Kuva 26 / 79
Tuottaja Milla Palovaara (vasemmalla) hoitaa Like Kustannus Oy:llä Sofi Oksasen asioita.
- ”Sofi tuli tänne mielellään. Hän haluaa tavata lukijoitaan heidän kotipaikkakunnillaan.”
28 DSC 0293
Kuva 27 / 79
Ennen Puhdistus-elokuvaa.
Jussi Ruohoniemi (keskellä):
- ”Sofi Oksanen on palkintonsa ansainnut. Hän kertoo kaunokirjallisuuden keinoin virolaisten osasta, josta aiemmin on enimmäkseen raukkamaisesti vaiettu. Äskeisen esitelmän ja yleisökeskustelun jatkoksi odotamme kuinka rankasti Puhdistuksen sanoma tulee elokuvassa esille.”
29 Sofi naulaa (7)
Kuva 28 / 79
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.
Kirjailija Sofi Oksanen
”Oli huikeeta. Jos nyt vielä neuvot, että varmasti osaan tämän tehdä. Saako lyödä niin kovaa, kun jaksaa? Kyllä vähän epäilen, että menee naula vinoon. En selvästi ole vasaranaisia. Oho, nyt kaatuu Matin-Tuvasta seinä…”
30 PB166350
Kuva 29 / 79
31 DSC0035
Kuva 30 / 79
32 PB166369
Kuva 31 / 79
33 Puhdistus-elokuvan Nuori Aliide Laura Birn Kuva Solar Films
Kuva 32 / 79
Epätoivoiset tunteet ajavat nuoren Aliiden (Laura Birn) petokseen.
Antti J. Jokinen: Puhdistus (2012)
34 DSC 0216
Kuva 33 / 79
Airi Ylkänen:
- ”Olen lukenut Puhdistuksen. Rankka kirja. Kun kuulin, että se filmataan, ajattelin ensin etten halua elokuvaa katsoa. Mutta kun näin uutisen, että Matin-Tuvassa voi kuulla Sofi Oksasta ennen elokuvaa, niin pakkohan tänne oli tulla. Kiitos hienosta festivaalista.”
Jaakko Lepistö:
- ”Elokuva antoi selvän kuvan siitä, ettei vieraan vallan alla ole häävistä elää. Se antaa nuorisolle ajateltavaa: Mikä Suomi olisi ja minkälaista täällä olisi elää, jos itsenäisyyttä ei olisi puolustettu?”
35 DSC 0196
Kuva 34 / 79
36 DSC 0240
Kuva 35 / 79
37 DSC 0260
Kuva 36 / 79
38 DSC 0039
Kuva 37 / 79
39 DSC 0135
Kuva 38 / 79
40 DSC 0063
Kuva 39 / 79
41 DSC 0078
Kuva 40 / 79
Ohjaaja Juha Rinnekari puhuu isokyröläisten naisten neuvokkuudesta ja kyläläisten kökkähengestä ennen Akkaansilta-dokumenttia.
- ” Niillä on aikoinaan rakennettu silta Kyrönjoen yli ja niillä oli tärkeä osa sillasta kertovan elokuvan teossa.”
42 DSC 0251
Kuva 41 / 79
Särkisyrjässä 1941 -dokumentti veti mietteliääksi isokyröläisen sotaveteraanin Risto Knaapin (oikealla).
- ”Piirrokset olivat elokuvassa tavattoman hyvä lisä. Ne selvensivät yksityiskohtia. Kiteeltä jatkosotaan lähteneillä eteläpohjalaisilla on tällaisia paikkoja. Kumuri on yksi. Isokyröläisillä on Kuivalainen, ylistarolaisilla ja kurikkalaisilla Särkisyrjä.”
43 DSC 0286
Kuva 42 / 79
44 DSC 0295
Kuva 43 / 79
Kansallisen audiovisuaalisen arkiston erikoistutkija Antti Alanen esitelmöi Menneisyyden varjoista.
- ”Näytelmäelokuvan erityinen voima liittyy sen elämyksellisyyteen. Se voi vaikuttaa voimakkaasti tunteisiin ja vaistoihin, jopa tiedostamattomiin. Siksi elokuvan voima voi olla tavaton. Se voi olla syvältä kouraiseva tapa käsitellä myös menneisyyden traumoja. Näytelmäelokuvalla voi olla yhteyksiä uneen ja painajaiseen. Se voi nostaa esiin asioita, jotka ylittävät järjellisen käsityskyvyn rajat.”
45 DSC 0331
Kuva 44 / 79
Nimilaatat kertovat festivaalivieraista.
Erikoistutkija Antti Alanen:
- ”Hyvällä elokuvalla voi olla puhdistava ja kirkastava vaikutus. Antiikin kreikassa Aristoteles otti käyttöön ilmaisun katharsis: Tragediassa kärsimyksen ja kauhun herättämä pelko voi vaikuttaa katsojaan puhdistavasti, puhdistaa katsojan mielen. Ihmisen mieleen vaikuttaa kohottavasti se, että pystyy henkisesti kohoamaan järkyttävän kokemuksen yläpuolelle.”
46 DSC 0337
Kuva 45 / 79
47 Puhdistus-elokuvan Vanha Aliide Liisi Tandefelt Kuva Solar Films
Kuva 46 / 79
Muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista nousevat vanhan Aliiden (Liisi Tandefelt) mieleen.
Antti J. Jokinen: Puhdistus (2012)
48 Filmia ja valoa 2012 054
Kuva 47 / 79
Teemaesitelmän ja elokuvan jälkeen.
- ”Puhdistuksessa – elokuvassa ja kirjassa – on saavutettu se tunne ja mielialan taso, se pohjaton kärsimys ja ahdistus mikä Virossa miehityksen aikana oli.”
50 DSC 0388
Kuva 48 / 79
Väritelevisio tekee tuloaan Jussi Sandhun ja Ville Hakosen elokuvassa Muutos meitä johtaa. Uudistus uhkaa Lotto-arvontaa…
Värikäs solmio on elokuvan tekijöiden uuden yhtiön – Wacky Tie Films – tunnus. Vasemmalta ohjaaja-käsikirjoittaja Jussi Sandhu, lavastaja Salla Lehtikangas, ohjaaja-käsikirjoittaja Ville Hakonen ja tuottaja Mikko Helminen. Marjo Keskinen kannustaa seuraavan elokuvan tekoon.
51 DSC 0513
Kuva 49 / 79
52 DSC 0541
Kuva 50 / 79
Ennakkoensi-illassa Juoppohullun päiväkirja. Juha Vuorisen fanit ovat valmiina. Tämä on kaikille ainutkertainen kokemus ja hetki. Festivaali-esityksen jälkeen elokuvaan on luvassa pieniä muutoksia. Varsinaisen ensi-iltansa se saa 27.12.2012.
53 PicMonkey Collage3
Kuva 51 / 79
Matin-Tuvan sali muuttuu mykkäkuvan näyttämöksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Huominen elokuvaesitys säestetään uruilla ja harmonilla. Niille tehdään tila valkokankaan alapuolelle. Timo Keskinen poistaa sitä varten salista etummaisen tuolirivin.
54 DSCN5012
Kuva 52 / 79
Urut on saatu lainaksi Matti Pesoselta Keuruulta, harmoni Lauri Koivusalolta Espoosta.
55 DSC 0220
Kuva 53 / 79
Konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi säestää festivaalin klassikon, mykkäelokuvan Pohjalaisia (1925). Kiviniemi sävelsi siihen musiikin tätä esitystä varten. Hän katsoi elokuvan kohtaus kohtaukselta, kymmeniä kertoja – perehtyi sen kerrontaan ja sanomaan. Se on ainoa tapa sovittaa elokuvan tapahtumat ja musiikki yhteen.
56 PicMonkey Collage4
Kuva 54 / 79
Tänä yönä ei nukuta. Urut viritetään. Kuva testataan. Kaikki käydään vielä tinkimättä kerran läpi. Kiviniemi tekee aamuyön harjoituksessa nuottiviivastolle viimeiset tarkistukset.
- ”Tämä sali on tähän esitykseen oikea paikka ja tässä on siihen oikea akustiikka.”
57 DSCN5020
Kuva 55 / 79
58 DSCN5023
Kuva 56 / 79
59 DSCN5258
Kuva 57 / 79
Pohjalaisten (1925) ajoista elokuvien kuvakoko on muuttunut. Mikko Kormano rajaa isolta, digitaalikuvan valkokankaalta tarkasti sen kokoisen alan, minkä mykkäkuva tarvitsee. Katsoja saa kokea elokuvan sellaisena, miksi ohjaaja ja kuvaaja sen tarkoittivat.
60 DSC 0196
Kuva 58 / 79
Sirpa ja Ilmari Lassila
- ”Olen Jalmari Lahdensuo veljen, Jalo Lahdensuon tyttären (Annikin) poika. Tunnen paremmin Jalmarin teatterimiehenä – hänhän oli Kansallisteatterin johtajanakin – kuin elokuvamiehenä. Sen tiesin, että Jalmari on ohjannut tämän elokuvan, mutta en tiedä onko niitä muita. Ei niistä ainakaan suvussa puhuttu. Kun näimme lehdistä ja netistä, että Jalmarin elokuva esitetään Ylistaron Matin-Tuvassa, niin kiinnostus heräsi. Jännityksellä odotamme.”
61 DSC0086
Kuva 59 / 79
62 DSC0150
Kuva 60 / 79
63 DSC0088
Kuva 61 / 79
64 DSC0111
Kuva 62 / 79
65 DSC0112
Kuva 63 / 79
66 DSC0116
Kuva 64 / 79
67 DSC0103
Kuva 65 / 79
Pirjo ja Arvi Viita:
- ”Herännäisyydellä oli osansa puukkojunkkari-väkivallan taltuttamisessa.”
68 DSC0179
Kuva 66 / 79
69 DSC 0308
Kuva 67 / 79
70 DSC 0246
Kuva 68 / 79
Konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi:
- ”Kun Anssi esitteli säestysideaa, tulin siihen tulokseen, että tämä on pakko teherä. Elokuvassa on suuria tunteita ja sen sanoma on aina ajankohtainen. Nyky-Suomessa kipuillaan samojen ongelmien kanssa. Valtaapitävien joukossa on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä maaseutua eivätkä suomalaista luonnetta. Lupasin, että teen musiikin niskakarvat pystys ja soitan niin, että tupa täräjää.”
71 PicMonkey Collage5
Kuva 69 / 79
Vanha mykkäkuva elää. Säestäjä hurmioituu. Urut humisevat, pauhaavat, tärisyttävät, puhisevat, paukkuvat ja kilahtelevat. Esitys ottaa yleisönsä.
72 Pohj2
Kuva 70 / 79
Liisa (Aino Lohikoski) ja Jussi (Oiva Soini) toukotöissä Harrin pellolla. Kohtaus on kuvattu Alahärmän Kankaankylässä kesällä 1925.
Jalmari Lahdensuo: Pohjalaisia (1925).
73 PicMonkey Collage6
Kuva 71 / 79
Esityksen päätyttyä suosionosoituksista ei meinannut tulla loppua. Ne annetaan täysin aiheesta ja seisaaltaan. Urkutaiteilija kiittää niistä yleisöä spontaanilla laululla: Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia, kun kenkäni pohojat kestää…
74 DSC 0368
Kuva 72 / 79
Konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi naulaa nimilaattaansa. Kantaesitys on juuri takana.
- ”Syränveret kiahuu. Yhä voimakkaammin tunnen, että elokuva on kuin eilen tehty. Sen elinvoima ei lopu koskaan. Pohjalaisia-elokuva ja nämä ihmiset täällä, kuuluvat yhteen.”
75  DSC0129
Kuva 73 / 79
76 DSC0138
Kuva 74 / 79
Hanna ja Esko Petäjä:
- ”Kiviniemen musiikki sulautui valkokankaan kuviin ja tuki elokuvan tapahtumia ainutlaatuisesti. Toivo Kuulaa, Chopinia, körttivirsiä ja muitakin. Tämä esitys on vaatinut hirvittävästi työtä. Oli hienoa nähdä hänen soittotekniikkansa ja eläytymisensä.”
77 DSC 0416
Kuva 75 / 79
Musiikkitieteilijä, filosofian tohtori Veijo Murtomäki (keskellä) näki säestetyn, Pohjalaisia-mykkäkuvan ensimmäistä kertaa.
- ”Olipa aika jytky.”
78 DSC 0214
Kuva 76 / 79
Mika Koivusalo tallensi Kiviniemen musiikin esityksen aikana. Matin-Tupa luovuttaa tallenteen Kansalliselle audiovisuaaliselle arkistolle, osaksi kotimaisen elokuvan aarteistoa.”
80 PicMonkey Collage7
Kuva 77 / 79
Dokumenttielokuva Komian kirkon pappina esitellään ennen ensi-iltaa.
Rovasti Markku Toivio:
- ”Vähän vastentahtoisesti tähän suostuin. Olen ollut pikkupaikkakunnan pappi – tavallinen pappi, jolle ei ole kirkkohistoriallista kuuluisuutta karttunut. Ehkä tämä on siinä mielessä paikallaan, että se kertoo yhden ihmisen tiestä. Miten jostakin tulee pappi, kuinka kaikki alkoi, paikat missä tämä kasvuprosessi on tapahtunut ja mihin se lopulta päättyi – lähtömessuun Ylistaron kirkossa.”
Dokumentin suunnittelija ja ohjaaja Iikka Löytty (vasemmalla):
- ”Kävimme elokuvan kuvauksissa hyvin syvällisiä keskusteluja. Yritin saada tähän Markun elämänkaaren Mariasta, Turun kupeesta, Ylistaron komialle kirkolle.”
81 IMG 2039
Kuva 78 / 79
Festivaalin päätös. Isä (Vesa-Matti Loiri) ja poika (Samuli Edelmann) selvittelevät menneisyytensä varjoja Mika Kaurismäen elokuvassa Tie pohjoiseen.
Yleisö otti elokuvasta kaiken myönteisen energian irti katsomalla sen lopputekstitkin viimeiseen kuvaruutuun asti.
0114 Paatoskuva
Kuva 79 / 79